Köyrivän hevosen "korjaaminen"

Ihan alkuun on syytä tarkentaa, että hevonen voi pukittaa, nousta takajaloilleen, rynnätä täyteen laukkaan, köyriä ja kieriä monesta eri syystä. Yksi näistä syistä on pelästyminen. Hevonen voi pukittaa myös kivusta, epämukavista varusteista tai siksi, että ympäristössä on liikaa häiriötekijoitä, jolloin sen huomio saattaa välillä herpaantua siitä, mitä selässä tapahtuu.

Ammattitaitoinen hevostenkouluttaja/ratsuttaja osaa ottaa kaikki nämä seikat huomioon suunnitellessaan ja toteuttaessaan hevosen koulutusta.

Ammattitaitoinen hevostenkouluttaja/ratsuttaja osaa myöskin arvioida käyttämiään menetelmiä, niiden tuloksia, mahdollisia riskejä ja pyrkii minimoimaan hevosen turhan stressaamisen ja pelottelun.

Pelästyminen

Ratsukoulutuksen alkuvaiheessa on hyvin tärkeää, että hevosta ei pelotella millään tavoin. Siedättäminen on eri asia kuin säkittäminen. Siedätystilanteessa hevonen ei PELKÄÄ, toisin kuin säkittäessä hevoselle annetaan jo lähtökohtaisesti mallikokemus pakoreaktiosta.

Mikäli tätä pakoreaktiota ruokitaan provosoimalla hevosta entisestään liikkumaan mukavuusalueen ulkopuolella, pakoreaktion kynnys laskee. Pelkoehdollistuminen voi tapahtua hetkessä ja sen korjaaminen on hyvin työlästä.

Johdonmukaisen siedätyksen tavoitteena on nostaa tätä kynnystä, jolloin hevonen oppii myös yleistämään, eli satulahuopa – muovipussi – pressu – satula –ratsastaja. Jos johonkin näistä vaiheista on liittynyt hevoselle kokemus, että pakeneminen on kannattavaa, se luultavasti tulee sitä jossakin vaiheessa myös kokeilemaan uudelleen.

Hevonen voi pelästyä myös siksi, että jokin palikka puuttuu matkalta: hevonen ilman varusteita -> satula ja ratsastaja selässä.

Jos hevonen missään kohtaa jännittyy, on kannattavampaa  palata askel taaksepäin, kuin edetä.            

Ratsastajalla on AINA vastuu siitä, miten nopeasti hän etenee ja vastuu myös valmistella hevonen niin, ettei se joudu kokemaan turhaa stressiä ja pelkoa.

(toim. Huom. tämä kielletään jo lähtökohtaisesti eläinsuojelulaissa)

Hevonen voi pelästyä myös satulassa istuvaa ratsastajaa. En tiedä onko tästä tehty tutkimusta, mutta muutaman sadan ratsutetun varsan kokemuksella väitän, että suurimmat todennäköisyyskohdat, jolloin jotain voi mennä pieleen LUE: hevonen pelästyy ovat:

-ensimmäinen liikkuminen satulan kanssa

-ensimmäinen kerta jalka selän ylitse

-ensimmäinen liikkeelle lähtö

-ensimmäinen laukannosto

HUOM! Ihminen voi tahtomattaan omalla toiminnallaan voimistaa pakoreaktiota esim. yrittäessään pysyä kyydissä, jolloin nuori hevonen saa ehkä ensimmäisen kerran eläessään takertuvan ihmisen selkäänsä.

Tästä syystä jokainen vaihe kannattaa valmistella huolella. Jos tässä vaiheessa jonkin menee pieleen, satulan alla on ongelma. Ja vähän myös sen päällä.

Jos mietitään miten korjata jo aiheutunutta vahinkoa, siihen ei yksi tai viisi blogikirjoitusta riitä. Jokainen hevonen on yksilö, mutta ehkä oleellista on kuitenkin ymmärtää, mikä kaikki liittyy kaikkeen ja miten pieniin paloihin asiat voi ja kannattaa jakaa.

Pelkäävän hevosen kouluttaminen ei ole niin monimutkaista, kun kouluttaja muistaa pysyä koko ajan ”siellä paremmalla puolella”, eli välttää pakoreaktion laukeamista. Joka kerta kun hevonen pelästyy jälleen, se pyyhkii palan hyvää opetusta pois. Todennäköisyys, että hevosesta tulee ”luotettava” on yhtä suuri, kuin että ihminen on muistanut opettaa sille kaiken tarvittavan tiedon.

"Korjauksen ABC"

Muista, että rento hevonen ottaa kontaktia, se on aktiivinen, ei kuitenkaan hermostunut, eikä kiihtynyt. Passiivinen, sulkeutunut hevonen ei ole läsnä, syystä: pelko, kipu tms.

Oli järjestys, metodi mikä tahansa:

* hevonen hyväksyy kaikki käytettävät varusteet, eikä niiden pukeminen tai niiden kanssa liikkuminen aiheuta jännitystä:

- levottomuus seistä paikoillaan, kuopiminen, hännän huiskuttelu, luimiminen, hampaiden narskuttelu, suun aukominen, kuolaimen lonksuttelu jne.

* hevonen hyväksyy ohjastuntuman, osaa myödätä eteen, taakse, molemmille sivuille ja ylös, sekä alas. Osaa nojata vasten jalustinta.

*  ymmärtää yhdenohjapysäytyksen ja tämän lisäksi on opetettu ainakin 3 muuta pysähtymismerkkiä

Seuraavasta satulaanoususta lähtien ihminen on vastuussa etenemisestä ja hevosen tunnustelusta. Mikään hevonen ei pelästy ja köyri yhtäkkiä, ellei se tule pelästytetyksi yhtäkkiä.