keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Rohkea uskaltaa myöntää olleensa väärässä

Ostin ensimmäisen oman hevoseni vuonna 1990. Olin varsin noviisi, tietysti, mutta kuitenkin pitkään hevosten kanssa toiminut. Nyt kun katson aikaa yli 20 vuotta taaksepäin, on näihin vuosiin mahtunut paljon ylä- ja alamäkiä. Kaikenlaista on tullut opittua käytännössä, muilta saatuna tietona, kantapään kautta opittuna ja ihan myös kokeilemalla. Näistä kaikista saamistani opeista yksi tärkeimmistä on kuitenkin nöyryys ja taitoa tunnistaa ja myöntää olevansa erehtyväinen.

Sanotaan, ettei kukaan ole seppä syntyessään ja näinhän se on ihan tosi elämässä. On helppo olla tietävinään vasten parempaa tietoa ja ilman kokemusta. Kun vastaan tulee tilanne, jossa omaa toimintatapaa pitäisi voida tarkastella, voisi olla eduksi pysähtyä hetkeksi miettimään, miksi mielipiteen muuttaminen on niin vaikeaa. Toisinaan on helpompi pitää oma mielipide (vaikka sen tietäisi vääräksi) kuin myöntää olleensa väärässä.

Saattaa olla noloa tai häpeällistä myöntää erehtyneensä tai tehneensä virheen, mutta tyhmää on itsepintaisesti pysytellä kannassaan ja kärsiä seuraukset, tiedostaen että homma meni metsään.

Olkoon tämän viikon teesinä: Rohkea rotan syö ja vielä rohkeampi myöntää erehtyneensä!

3 kommenttia:

  1. On helppo olla tietävinään vasten parempaa tietoa ja ilman kokemusta mutta vielä helpompaa on olla tietävinään silloin kun sitä kokemusta ja "tietoa" on.

    Gurut ovat guruja siksi että he kertovat että heillä on se lopullinen tieto ja totuus. Joskus se lopullinen tieto ja totuus perustuu operanttiin ehdollistumiseen, joskus hevosten laumakäyttäytymiseen, joskus johtajuusteorioihin gurusta riippuen. Perustelut ovat kuitenkin yleensä aika samankaltaisia. Vuosien kokemus, tieto joka on saatu hevosten käyttäytymistä seuraamalla jne.

    Kaikki teoriat on hyvä osata mutta mihinkään ei kannata uskoa sokeasti. Jos joku kysyy minulta jonkun hevosen käyttäytymisestä minä voin kertoa miten operanttiin ehdollistumiseen perustuva teoria selittää käyttäytymisen ja miten Parellin nelikenttäteoria selittää sen mutta absoluuttista totuutta en voi (ja tuskin kukaan muukaan voi) kertoa. Sen mihin kysyjä uskoo joutuu kysyjä päättämään itse.

    Ei minulle ole mikään ongelma myöntää omia virheitä. "Yleensä tämä toimii tällaisten hevosten kanssa mutta tämän hevosen kanssa ei tunnu toimivan. Täytyy kokeilla jotain muuta." Siksi on hyvä että työkalupakista löytyy aina kolme, neljä erilaista, eri teorioihin perustuvaa tapaa toimia.

    Mielipidettä ei tarvitse muuttaa silloin kun ei ole sokeaa uskoa mihinkään teoriaan. Silloin voi ottaa työkalupakista tilanteeseen sopivan teorian/tyylisuunnan/mielipiteen.

    VastaaPoista
  2. Käänsit Harri keskustelun hevosten kouluttamiseen, vaikka tarkoitin asiaa yleisellä tasolla. Niin tai näin, mielestäni etenkin, jos kouluttaa muiden hevosia tai opettaa mitä tahansa, on syytä luottaa ja uskoa käyttämäänsä menetelmään. Kuten aiemmin jo on todettu, kaikki eläimet oppivat samalla tavalla, eli sen myötä mikään metodi tai teoria ei muuta tätä. Se, mitä keinoja ihminen haluaa käyttää on kokonaan toinen juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki eläimet oppivat periaatteessa samalla tavalla mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen.

      Luin joskus tutkimuksen missä verrattiin ruuan merkitystä oppimiseen koirilla joille saalistajina ruoka on aina palkinto ja hevosilla jotka ovat laiduntavia eläimiä. Tutkimuksessa tarhaan vietiin kolme samanlaista ämpäriä joissa yhdessä (keskimmäisessä) oli ruokaa ja kahdessa muussa ei. Koirat oppivat nopeasti menemään suoraan sen ämpärin luokse jossa ruokaa oli, hevoset eivät oppineet vaan tutkivat aina ämpärit satunnaisessa järjestyksessä kunnes löysivät ruuan. Vaikka positiivinen vahvistaminen on osa koulutusta ruuan (makupalojen käyttämisen) merkitys ei välttämättä ole yhtä suuri petoeläimillä ja saaliseläimillä.

      Isabelle Veisser on tutkinut koirien ja lampaiden käyttäytymistä. Asiat jotka olivat koirille jotka ovat petoeläimiä kiinnostavia, kuten esim. nopeat liikkeet olivat lampaille, jotka ovat saaliseläimiä pelottavia.

      Pelkosen tutkimuksen mukaan lajitoverin läsnäolo tekee kissoista vaisumpia, koirista vilkkaampia. Kissojen oppiminen on myös enemmän itsenäistä mallioppimista kun koirien oppiminen.

      Laumaeläimillä sosiaalisiin suhteisiin liittyvät aivoalueet ovat suurempia kun niillä eläimillä jotka eivät ole laumaeläimiä. Eläin oppii nopeammin/paremmin silloin jos reaktio on sille luonnollinen. Sosiaalinen käyttäytyminen on hevoselle joka on laumaeläin luonnollista ja siksi laumakäyttäytymistä kannattaa hyödyntää esim. hevosten kouluttamisessa.

      Erilaisia hevosiakin koulutetaan eri tavalla. Säikkyjen, arkojen hevosten (ns.right-brain hevosten) kanssa toistoja kannattaa tehdä paljon ja tehdä vaikka vain yhtä asiaa kerrallaan. Ns.left-brain hevosten kanssa vaihtelu ja tekemisen pitäminen mielenkiintoisena on tärkeämpää.

      Kaikki eläimet oppivat samalla tavalla (esim. positiivinen vahviste, negatiivinen vahviste) mutta hevonen on laiduntava saaliseläin ja esim. koira on petoeläin. Siksi koirien koulutuksessa käytettyjä positiivisen vahvisteen keinoja ei välttämättä voi tuoda sellaisenaan suoraan hevosten koulutukseen.

      Ja sitten itse asiaan yleisellä tasolla :-) Joissain budolajeissa on käsite "aloittelijan mieli". Vaikka olisi kuinka kokenut pitäisi aina osata ajatella kuten aloittelija joka etsii vastauksia. Jos ajattelee kuten guru joka jo tietää ne, ei enää opi. Pakkohan se uskoa menetelmiin mitä käyttää mutta ei niihin kannata uskoa sokeasti. Missään menetelmässä/metodissa/ideologiassa ei ole koko totuutta. Sitä koko totuutta ei kukaan ole vielä keksinyt.

      Poista