Ihan alkuun haluan valottaa sen verran, että lähtökohtaisesti mielestäni olisi parasta, ettei uusia (tai aiemminkaan opittuja) asioita lähestyttäisi niin helposti ongelma-näkökulmata. Siihen nimittäin liittyy jo lievästikin "korjausmeininki", jolloin hevonen on vaarassa joutua fiksaamisen kohteeksi ja vuorovaikutus jää helposti yksipuoliseksi. Usein ongelmatilanteissa ihmisellä on käsitys siitä, mikä ongelman on aiheuttanut ja kuinka se pitäisi korjata. Yksi mahdollinen ongelma tähän liittyen koskee käytöksen korjaamista. Pelkkä ei toivotusta käytöksestä rankaiseminen ei opeta hevoselle miten sen odotetaan käyttäytyvän. Kun ei toivotun käytöksen tilalle halutaan toivottua käytöstä on hyödyllistä selvittää mikä syy on kulloinkin käytöksen takana. Käytös on pelkkä oire.
Jos ajatellaan esimerkkinä hevosta, joka taluttaessa kävelee/rynnii ihmisen päälle, tilanne voidaan korjata rankaisemalla hevosta liaan lähelle ihmistä tulemisesta. Tai sille voidaan opettaa kaikki talutukseen liittyvä alusta alkaen uudelleen. Jos käytöksen takana on syynä se, että hevoselle ei ole opetettu merkkikieltä, ei ole reilua olettaa, että ymmärtäisi taluttamisesta mitään. Tällaisesta hevosesta voidaan kuitenkin tehdä myös päätelmiä että a. se ei kunnioita ihmistä, b. se ei kunnioita ihmisen tilaa tai c. se on tottelematon. Toisaalta kyse voi olla myös siitä, että se haluaisi mieluummin olla jossakin muualla kuin narun päässä kulkemassa ihmisen valitsemaan suuntaan.
Hevonen ei ole tyhmä
Hevonen on lajinsa edustajaksi riittävän älykäs. Tämän osoittaa jo se, miten sopeutuvainen se on ollut vuosituhansien ajan. Hevosen kyky oppia mikä on sille kannattavaa ja päinvastoin on ilmeisen loistava, muutoinhan se olisi lajina kuollut sukupuuttoon jo aikaa sitten. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ihminen on sen omaksi hyödykkeekseen kesyttänyt.
Hevosta opetettaessa on kannattavaa kiinnittää huomiota sekä sen mielentilaan, että resursseihin joiden puute aiheuttaa turhaa sille turhaa stressiä. Esimerkin hevonen, joka jyrää taluttaessa saattaa olla vaikkapa siinä määrin kiinnostunut lajitovereiden seurasta, että sen muista hevosista erossapitäminen aiheuttaa sille kohtuuttoman suurta huolta. Tämä hidastaa kaikkea oppimista, mutta toisaalta oikein ajoitettuna talutusharjoitukset muiden lauman jäsenten läheisyydessä saattaa mahdollistaa yksinkertaisen ja motivoivan palkkion oikeasta käytöksestä.
Mielikuvitus ja tieto työkaluina
Ensimmäistä hevostaan tai mitä tahansa eläintään kouluttava saattaa jopa vahingossa löytää oikeat työkalut käyttöön ensikokeilulla. Tuuria vaaditaan myös siihen, että hevonen arvaa pienimmistä vinkeistä mitä siltä halutaan. Mitä enemmän harjoittelee ja useampia hevosia saa mahdollisuuden opettaa, sitä nopeammin kouluttaja sivistyy ja työkalupakki laajenee. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että varsinaisia työkaluja tulee samaa vauhtia lisää, vaan mielikuvituksen kautta niiden soveltaminen eri käyttötarkoituksiin lisääntyy.
Kun tähän lisätään vielä tietoa siitä miten eläimet oppivat, tarvitaan vielä ripaus pitkäjänteisyyttä pilkkoa tehtävät riittävän pieniin osiin ja kärsivällisyyttä tehdä riittävä määrä toistoja, jotta hevonen on taatusti oppinut edellisen tehtävän ennen tehtävien vaikeuttamista. Ihmisen mielikuvitus ja kokemus auttavat tekemään harjoittelusta mielekkään molemmille.
Kesälomani päätteeksi jätän hevoseni muutamaksi päiväksi rauhaan ja siirryn koirani kanssa hajujen ihmeelliseen maailmaan. Samalla saan mahdollisuuden löytää eläinten kouluttamiseen ja oppimiseen jälleen uusia näkökulmia ja kokemuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti