sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Onko positiivisuus uhka?

Tämänkertaisen blogitekstin innoitti eilinen Victoria Stillwellin seminaari. Stillwellin viehättävästä, lämminhenkisestä ja humoristisesta olemuksesta huolimatta hän puhui hyvin tärkeistä asioista.
Villakoiran ytimessä oli ihmisen ja koiran välinen suhde. Millaiseksi ihminen se kokee ja millaiseksi ihminen sen haluaisi. Roomaan on monta tietä, sanotaan - ihmisen ja eläimen väliseen suhteeseen ei tarvita miljoonaa eri kikkakkolmosta tai quickfixejä, koska ei sellaisia ole olemassakaan. Johdonmukaisuus, lempeä ohjaaminen ja eläimen tarvitsemien resurssien ja virikkeiden tarpeen tyydyttäminen riittää. Vielä, jos eläin on niin onnekas, että on sen omistaja tuntee lämpimästi sitä kohtaan, on asiat jo todella hyvällä tolalla.

Stillwelliä on nettipalstoilla parjattu naminsyöttäjäksi ja lässyttäjäksi. On todettava, että näin väittävät ihmiset joko eivät ymmärrä positiivisen vahvistamisen voimaa tai eivät halua ymmärtää. Jo pelkkä sana - positiivinen- sisältää kaiken, jotta voi hahmottaa sen missä mielentilassa eläintä koulutetaan. Pelon ilmapiiri on ahdistava kenelle tahansa ja harjaantumaton silmä ei ehkä näe sitä, mitä sanomatta jää. Stillwellin ansioksi on sanottava, että jos eilen ei tapahtunut mitään suuria temppuja tai ihmeitä, saimme nähdä kasapäin hännänheilutuksia ja koiria, jotka eivät malttaneet poistua lavalta lainkaan. Kritisoijien on syytä ehkä vilkaista omaan "pesään" ja  miettiä, että kumpi motivoi koiraa enemmän: palkkio ja kehu vai pelko rangaistuksesta. Positiivinen ajattelu, käyttäytyminen ja vahvistaminen ei tee kenestäkään lässyttäjää tai heikkoa, ammattitaidotonta, päinvastoin. Iänkaiken eläimiä on kehuttu, silitetty ja palkittu ruoalla. Onko aikakautemme trendi olla kova ja kylmän laskelmoiva, mahdollisimman tehokkaaseen toimintaan tähtäävä?

Kun tätä seminaarin antia katsoo hevosenkouluttajan näkökulmasta, on suorastaan pelottavaa, millaiseen suhteeseen ihmiset ajautuvat hevosineen. Kuinka kaikkein kauneimpien sanojen ja oppien takana on usein hevonen, jonka työskentely ihmisen kanssa on kaikkea muuta kuin hauskaa ja motivoivaa. Pelko on huono motivoija, koska pelkäämisen ja stressin aiheuttamat hormonit pysyvät pitkään huippulukemisessä vaikka käytös voisi näennäisesti vaikuttaa halutulta.

Seuraavan kerran kun lähdet ratsastamaan, anna itsellesi hetki aikaa tarkkailla hevostasi: lähteekö se halukkaasti mukaasi, onko sillä hauskaa kanssasi ja onko sinulla hauskaa?

8 kommenttia:

  1. Hei!

    Ihana postaus kerta kaikkiaan, ei voi muuta sanoa. Kun luin tämän, jotenkin pysähdyin tosiaan ajattelemaan tätä kaikkea. Itsekin istuin eilen tuolla luentosalissa - vaikuttuneena ja lumoutuneena.
    Sitä tulee surulliseksi huomatessaan minne tämä maailma on menossa, niin kuin sanoit positiivisuudelle ja hyvälle johtajuudelle ei anneta tilaa, ronskit otteet jyräävät ensin. Ihana että maailmassa on vielä ihmisiä, jotka taistelevat positiivisuuden puolesta

    VastaaPoista
  2. Miksi positiivista vahvistetta käyttäviä kouluttajia haukutaan lässyttäjiksi? Varmaankin siksi että positiivista vahvistetta käyttävät haukkuvat negatiivista vahvistetta käyttävät eläinrääkkääjiksi. Sekä koira- että hevospuolella on sama tilanne. Ainoa asia mistä kaksi kouluttajaa on samaa mieltä on se, että kolmas on väärässä.

    Tämä on sinäänsä melko naurettavaa koska kaikki minun tuntemani ja tietämäni negatiivista vahvistetta käyttävät hevosten kouluttajat käyttävät myös positiivista vahvistetta: Kehumista, silittelyä ja rapsuttamista. Eikä kukaan positiivisen vahvisteen nimeen vannova ole koskaan pystynyt kouluttamaan yhtään hevosta ilman että olisi käyttänyt myös negatiivista vahvistetta. Koko touhu näyttää lähinnä siltä että pikkupojat seisovat hiekkalaatikon reunalla kilpailemassa siitä kuka pissaa pisimmälle :-)

    Minä en näe miten tämä kilpailutilanteen keinotekoinen luominen ja vastakkainasettelu edistäisi hevosten hyvinvointia. Ja se kai kaikilla on se yhteinen tavoite.

    VastaaPoista
  3. "Ihan söpöä, muttei kyllä toimis palveluskoiran koulutuksessa" on viimeksi kuultu kommentti positiivisesta vahvistamisesta puhuttaessa.

    "Onko aikakautemme trendi olla kova ja kylmän laskelmoiva, mahdollisimman tehokkaaseen toimintaan tähtäävä?"

    -Juu, tuntuu olevan, mutta eiköhän se jo ole aika lailla todistettu että osaava kouluttaja saa tehokkaimmat tulokset juuri positiivisella vahvistamisella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JEN-SKA, hevosten kohdalla ei ole todistettu että positiivisen vahvisteen käytöllä saataisiin tehokkaimmat tulokset.

      Joitain tutkimuksia on tehty mutta niihin kannattaa suhtautua kriittisesti. Niissä ei ole otettu huomioon sitä miten positiivista ja negatiivista vahvistetta on käytetty ts. kuinka hyvin kouluttaja osaa vahvisteen käytön.

      Suurin osa kuuluisimmista ja nimekkäimmistä kouluttajista ja ongelmahevosten kouluttajista käyttää pääasiassa negatiivista vahvistetta.

      Suurin osa menestyneimmistä kilpahevosista on koulutettu pääasiassa negatiivisen vahvisteen avulla.

      Tähän kun lisätään vielä se että lähes kaikki pääasiassa negatiivista vahvistetta käyttävät käyttävät myös positiivista vahvistetta ja kaikki positiivisen vahvisteen nimeen vannovat käyttävät myös negatiivista vahvistetta ei objektiivisesti katsottuna voi tulla kun yhteen johtopäätökseen. Hevosten kohdalla ei ole todistettu että positiivisen vahvisteen käytöllä saataisiin tehokkaimmat tulokset. Se voi olla mahdollista mutta todistettu sitä ei ole.

      Poista
  4. Se, että asioista keskutellaan, ei ole kilpailutilanteen luomista, en oikein edes ymmärrä, mistä tämänkaltainen asetelma syntyy?
    Pelkkä silittely tai rapsuttaminen ei välttämättä ole positiivista vahvistamista, ellei eläin erityisesti pidä siitä, että siihen kosketaan. Taitava kouluttaja osaa lukea eläimestä sen, minkä eläin kokee positiiviseksi vahvistamiseksi. Tosi kyllä negatiivisen vahvisteen käyttö edellyttää myös tietynlaista taitoa, jotta itseään ja eläintään (näkyvästi) pysyvästi kykenee rankaisemaan niin, että käytös edes näennäisesti muuttuu.
    Sen sijaan, että keskitymme katsomaan niitä kaikenmaailman kouluttajia, pitäisi ehkä suunnata katse koulutettavaan eläimeen. Miltä siitä tuntuu ja millaisena se kokee koulutustilanteen? Onko se itse aktiivinen osapuoli ja onko kouluttajan ja eläimen välillä vuorovaikutusta muuallakin kuin puheissa?

    VastaaPoista
  5. "...negatiivisen vahvisteen käyttö edellyttää myös tietynlaista taitoa, jotta itseään ja eläintään (näkyvästi) pysyvästi kykenee rankaisemaan..."?

    Tuosta en kyllä ymmärtänyt yhtään mitään :-)
    Positiivinen vahviste, negatiivinen vahviste, positiivinen rankaisu ja negatiivinen rankaisu ovat kaikki neljä eri asioita. Ei negatiivista vahvistetta käyttämällä rankaista.

    Sitä minä en tiedä miksi koira- ja hevosihmisillä on tarve rakentaa vastakkainasetteluja ja kilpailutilanteita (mikä metodi on paras ja kenen guru suurin) mutta jostain syystä keskustelu yleensä menee sellaiseksi. Minä vain vastasin siihen miksi positiivista vahvistetta käyttäviä kouluttajia haukutaan lässyttäjiksi? Varmaankin siksi että positiivista vahvistetta käyttävät haukkuvat negatiivista vahvistetta käyttävät eläinrääkkääjiksi.

    VastaaPoista
  6. Sori, ei kannattaisi puhua puhelimessa samaan aikaan =)

    Tosin kyllä positiivisen rankaisu käyttö edellyttää myös tietynlaista taitoa, jotta eläintä pysyvästi kykenee rankaisemaan niin, että sen käytös edes näennäisesti muuttuu. Ja jottei muokatun käytösmallin tilalle tule uutta eitoivottua käytöstä.
    Mikään ei tosin ole yhtä kekseliäs kuin ihminen?

    VastaaPoista
  7. Jos ratsastaja palkitsee hevosta hyvin tehdystä asiasta esim. pysähtymisestä rapsuttamalla tai kehumalla kyse on positiivisesta vahvisteesta.

    Kun ratsastaja liikkeelle lähdettäessä antaa pohjeavut ja poistaa paineen kun hevonen lähtee liikkeelle kyse on negatiivisesta vahvisteesta.

    Jos ruokaa vietäessä ihminen ottaa ruuan pois jos hevonen potkii karsinan seiniä kyse on negatiivisesta rankaisusta.

    Jos ihminen pysäyttää päälle rynnivän hevosen paineen avulla kyse on positiivisesta rankaisusta.

    Positiivinen tarkoittaa että tulee jotakin ja negatiivinen että jotakin poistuu. Vahviste että määrätynlaista käytöstä pyritään vahvistamaan ja rankaisu sitä että määrätynlainen käytös pyritään lopettamaan.

    Termeinä nämä eivät ole kovin hyviä koska arkikielessä ne voivat tarkoittaa vähän eri asioita. Hevosen rankaisu voidaan ymmärtää niin että huonosti menneen kilpailun jälkeen se viedään tallin taakse ja piestään. Se on eri asia kun se mitä rankaisu termillä tarkoitetaan koulutuksessa. Positiivinen raskaustestin tuloskin voi olla ihmiselle joko positiivinen tai negatiivinen asia:)

    Laitumen sähkölanka perustuu positiiviseen rankaisuun. Kuinka monella palkitsemisen puolestapuhujalla ja rankaisun tuomitsevalla on laitumella sähkölangat, kuinka moni pysäyttää päälle rynnivän hevosen paineen avulla, ratsastaa pohjeapuja käyttäen jne.? Sitä kannattaa miettiä mitä oma arkipäivän tekeminen on ja mihin (positiivinen/negatiivinen, vahviste/rangaistus) se oikeasti perustuu. Nämä kaikki yleensä ovat mukana siinä arkipäiväisessä elämässä ihan meillä kaikilla.

    VastaaPoista