Hevosten koulutukseen ja käsittelyyn liitetään usein termi "oma tila". Käytännössä tällä useimmiten tarkoitetaan sitä, että hevosen halutaan oppivan, että ihmisellä on kehonsa ympärillään tietty alue, johon hevosen ei ole lupa tulla. Ymmärrettävästi tämä perustuu ensisijaisesti siihen, että mikäli hevosella on lupa koskea ihmiseen ja nyhjätä/hangata tai töniä ihmistä se tietää, että näin voi tehdä milloin tahansa. Myös silloin, kun hevonen reagoi ympäristön ärsykkeeseen tai se ei ole kannattavaksi pysytellä ihmisestä matkan päässä.
Ongelmaksi tämä saattaa kuitenkin muodostua siinä vaiheessa, kun ihminen haluaa olla hevosen tilassa tai ihminen haluaa hevosen omaan tilaansa, esim. lastatessa. Jos hevonen vasten ihmisen odotuksia ei opi yhdistämään tätä vaadittua etäisyyttä siihen, että "oma tila" koskee ainoastaan ihmisen luokse menemistä, saattaa käydä niin, hevoselle välimatka ihmiseen on aina sama. Ilman mitään mystifiointia sen suhteen, että etäisyyden säilyttäminen olisi hevosen lajityypillinen tarve tai että tällä tavoin ihminen ansaitsee lauman johtajuuden, on hyvä muistaa, että toistojen kautta hevonen oppii, kuinka lähelle ihmistä kannattaa ja saa tulla.
Kun hevoselle halutaa opettaa etäisyyden säilyttämistä, kannattaa muistaa, että ennen ensimmäistä harjoituskertaa sillä luultavasti ei ole asiasta juurikaan käsitystä. Se, miten ja millaisessa mielentilassa asiaa opetetaan, kertoo hevoselle ihmisestä paljon. Hevosen pelottelu tai väkivaltainen kohtelu ei ole omiaan edistämään molemminpuolista luottamusta ja pahimmillaan hevonen oppii tästä vain sen, että ihmisen lähellä ei kannata olla, koska ihminen voi käyttäytyä arvaamattomasti.
Tätä lukiessa monella saattaa nousta kulmakarvat ällistyksestä tai ärtymyksestä, koska valitettavan usein oman tilan harjoittelu alkaa tilanteessa, jossa hevosen läheisyys on jo aiheuttanut joko pelkoa tai vaaratilanteita ja silloin pidetään perusteltuna hevosen käsittely varsin kovakouraisesti. Tämä on kuitenkin vähintäänkin kyseenlaista kahdesta syystä: hevonen ei voi vasten parempaa tietoaan osata asioita, joita sille ei ole aiemmin opetettu ja toisaalta, mikäli hevonen käyttäytyy aggresiivisesti ihmisen lähestyessä, on ihmisen vastuulla käyttää harkintakykyään sen suhteen, kuinka paljon painetta lähestyminen hevoseen laittaa. Ja toisaalta, kuinka vähän tarvitaan, jottei hevonen koe tarvetta tulla päin tätä painetta.
Muistakaa halata hevosianne!
Minulle tuo "oma tila" on aina ollut hiukan mysteeri. Ok, minulla on hevonen joka on rohkea ja ehkä jossain elämänsä vaiheessa ollut myös ihmisen tilaa kunnioittamaton, ts. on esittänyt uhkaavia eleitä. Se on kyllä oppinut väistämään pyydettäessä, mutta koskaan en ole opettanut että se ei saisi tulla oma-aloitteisesti luokse. Edelleenkin se kiikuttaa uusia ihmisiä, ryntäilee ruuan perään ja testaa päteekö samat säännöt kaikkiin. Töniminen ja turvan hierominen ihmiseen on sellaista mitä en kiellä kuin jos se menee tietyn rajan yli, tai jos tilanteessa ilmenee muuta peppurointia. Yleensä käännän tämän kontaktin hakemisen hieronnaksi tms. En ehkä osaa tätä selvästi ilmaista, mutta reagoin tilanteisiin sillä fiiliksellä mikä minulle ko. tilanteessa tulee, en johdonmukaisesti kieltämällä "kaiken" lähelle hakeutumisen, esim siivotessani tarhaa.
VastaaPoistaEn osaa sanoa näyttääkö hevosen käsittelyni ulkopuolisen silmään miltä, ainoa mistä on toistuvasti sanottu, on se että talutat heppaa ongelmatilanteissa (ruoka tms ryntäilyn tarve) "kainalossa", mikä juontaa juurensa tähän kiikuttamisprobleemaan. Se on siis minun tapani muistuttaa rajoista, eikä sitä ole saatu minusta kitkettyä ;-)
Se että hevonen tulee pyytämättä ihmisen tilaan ja aiheuttaa siksi ehkä vaaratilanteita on siitä mielenkiintoinen asia että se ei ole hevosen lajityypillistä käyttäytymistä. Se on kesyttämällä aikaansaatu ongelma.
VastaaPoistaHevonen on saaliseläin ja jos hevonen joka ei ole koskaan ollut tekemisissä ihmisen kanssa kohtaa ihmisen se pakenee jos sillä on siihen mahdollisuus. Ei se hyökkää tai rynni ihmisen päälle. Kun ihminen kesyttää hevosen se ei enää sen jälkeen pelkää ihmistä. Sama koskee mm. kauriita. USA:ssa on paljon tapauksia joissa ihmiset ovat ruokkimalla kesyttäneet kauriita. Ongelmat ovat alkaneet kun nämä ennen ihmistä pelkäävät ja karkuun juoksevat eläimet eivät enää pelkää ihmistä. Ne eivät hevosista poiketen myöskään anna ihmisen olla "johtajiaan" ja ovat jopa tappaneet ihmisiä.
Miksi ihminen pystyi aikoinaan kesyttämään hevosen? Siksi että hevonen on laji joka antaa melko helposti johtaa itseään, oppii tekemään ja ennenkaikkea suostuu tekemään mitä ihminen siltä pyytää. Se suostuu siihen että ihminen on sen johtaja.
On totta että toistojen kautta hevonen oppii, kuinka lähelle ihmistä kannattaa ja saa tulla mutta se ei tarkoita etteikö johtajuutta olisi. Johtajuus on sitä että hevonen, esim. kauriista poiketen suostuu olemaan johdettavana. Kun se ei enää pelkää se ei hyökkää päälle vaan sen voi opettaa tottelemaan.
Johtajuus ja operantin ehdollistamisen avulla tapahtuva kouluttaminen eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Eikä johtajuus ole mystifiointia. Johtajuus on sitä että hevonen antaa ihmisen johtaa itseään.