perjantai 13. tammikuuta 2012

Talliahdistelusta


Pari päivää sitten mediaan ryöpsähti tabuna pidetty aihe, talliahdistelu. Sosiaalisessa mediassa linkit leviävät kulovalkean tavoin ja keskustelu käy varsin kiivaana. Nettikeskusteluissa talliahdisteluun suhtaudutaan käytännössä kahdella tavalla: joko siitä tiedetään ja huokaistaan, että nyt siitä vihdoin puhutaan ääneen tai vähätellen ja syytellen, että vika on tyttöjen, nuorten naisten.

Syyllistämisen sijaan haluaisin herättää ajatuksia ja keskustelua siitä, miksi tästä aiheesta ei saa puhua ja miten muutos tähän tilanteeseen voitaisiin saada aikaan. 

Ollessani pieni heppatyttö en muista koskaan havannoineeni mitään tämän kaltaista, en ennen teini-ikää. Vaikken koskaan itse joutunut ahdistelun kohteeksi teininä, sitä oli kyllä havaittavissa. Siihen aikaan, kultaisella 80-luvulla nuoret tytöt "kamppailivat" tallilla pyörivien miesten- olivat he sitten kengittäjiä, valmentajia jne. huomiosta.  Mitä muuta flirttailun lisäksi tapahtui, en tiedä. 

Jotta asian vakavuuden voi hahmottaa, on tärkeää ymmärtää se ympäristö johon nuoret tytöt ja myös pojat hakeutuvat. Saattaa olla, että itseni lailla, koulukiusatulle tytölle, hevoset ovat suuri rakkaus. Niiden kanssa puuhaaminen ja niistä huolenpito herkässä teini-iässä oli parasta mitä saattoi tapahtua.

Se intohimo joka hevosiin liittyi, oli niin ainutlaatuista, että samanikäisten poikien tuhahtelut hevosenpaskanhajuiselle tytölle ei ollut omiaan luomaan teinien välisiä seurustelusuhteita.  

Kun hevostallin maailmaan omistautuu kokonaisvaltaisesti, saattaa olla, ettei mitään muita harrastuksia tai ystävyyssuhteita edes ole olemassa. Tällöin ilmapiirissä asetelma saattaa olla varsin nurinkurinen.  Auktoriteetti on ehkä se tallinpitäjä tai valmentaja, jonka huomio ja arvostus on siinä hetkessä tärkeää. Samalla tavalla nuoren tytön ihailu saattaa imarrella aikuista miestä.

Talleilla syntyy ystävyys- ja luottamussuhteita iästä ja sukupuolesta riippumatta. Mutta miksi?  

Jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi ja kaipaa huomiota. Oli hänellä ikää15 tai 35 vuotta. Onko taustalla tyydyttämätön tarve saada imartelua osakseen vai onko kyse vallasta?  Vai onko kyse kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, että ilon ja onnistumisen tunteet ovat parhaita jaettuina. Kukapa muu olisi parempi jakamaan sitä kuin vertainen? Toinen hevosrakas.

Keskustelin tänään ystäväni kanssa tästä aiheesta ja hän sanoi: "Nainen on toiselle naiselle susi!" Ja se valitettavasti pätee tähänkin asiaan. Kilpailu huomiosta saattaa olla niin suurta suhteessa sosiaalisiin taitoihin nähden, että suhteellisuuden taju saattaa kadota puolin jos toisin....ja tämä on nähtävissä niissä kommenteissa joissa seksuaalisen ahdistelun kohteeksi joutuneita tyttöjä ja naisia on syytetty iän kaiken: "Hän kerjäsi sitä!" tai "Hän pukeutui niin, että antoi ymmärtää!".


Seksuaalista ahdistelua on ollut aina ja tulee myös olemaan. Itsekin sen kohteeksi jouduin parinkympin iässä, enkä voinut uskoa todeksi sitä, että arvostettu ja kunnioitettu itseäni huomattavasti vanhempi hevosalan ammattilainen ja mies, ihan todenteolla flirttaili kanssani suorastaan hävyttömästi. Tilanne meni lopulta niin pitkälle, että vaihdoin työpaikkaa. Kerroin kokemuksistani ystävilleni ja lähes jokainen heistä oli sitä mieltä, että: "entäs sitten?"  

Tätä nykyä tunnen sääliä tuota iäkästä perheenisää kohtaan, joka perheen isänä ja puolisona olemisen sijaan, jahtasi itseään huomattavasti nuorempia tyttöjä. Hänelle näistä tytöistä ja nuorista naisista jäi ehkä kuvitteellinen natsa hänen narsistiseen lippaansa, mutta se jälki, jonka hän jokaiseen ahdistelemistaan jätti on todella surullista.  

Epäterve ympäristö luo ihmisiä, joiden moraalikäsitys on joko vääristynyt tai sitä ei kertakaikkisesti ole olemassa. Tällaiset ihmiset tuskin ovat onnellisia koskaan muulloin kuin täydessä parrasvalossa loistaessaan (jos silloinkaan). Jos se parrasvalo syttyy lapsen tai ylipäätään toisen ihmisen seksuaalisesta ahdistelusta on ihminen kaikessa säälittävyydessään avun tarpeessa.

Jokaisella meistä on oikeus koskemattomuuteen ja sen myötä myös itsemääräämisoikeus. Hevosharrastuksen kannalta näiden “ikävien asioiden” kaivelu voi tuntua kurjalta, mutta jokaisen ihmisen ja yksilön kannalta se on välttämätöntä.

 Samaan aikaan kun tärkeä keskustelu hyväksikäytöstä nousee esiin, on hyvä muistaa, että jokainen mies tai setä ei ole uhka.  On myös olemassa ystävällisyyttä ja lempeyttä ilman taka-ajatuksia. 

34 kommenttia:

  1. Ratsastusta harrastaa Suomessa noin 160 000 ihmistä eli saman verran kun Turun tai Oulun kokoisissa kaupungeissa on asukkaita. Näin suuresta ryhmästä löytyy aivan varmasti kaikki ne yhteiskunnan negatiiviset ilmiöt mitkä löytyvät myös muualta.

    Tässä julkisuuteen nousseessa keskustelussa ja esim. Silminnäkijä ohjelmassa on ollut yksi ratsastukselle tyypillinen erityispiirre. Ohjelmassa oli kolme esimerkkiä: Kamppailulajien opettaja, koulun huoltomies ja ratsastusvalmentaja. Kamppailulajien puolella kyse oli yksittäisestä tuomittavasta teosta. Samoin koulun huoltomiehen kohdalla. Ratsastuksessa puhuttiin vaietusta salaisuudesta ja annettiin ymmärtää että kyse on peitellystä tabusta joka on lähinnä maan tapa. Onko todella näin?

    Yksittäisenä tekona ahdistelu on aina tuomittava asia. Ratsastusmaailmassa on kuitenkin tapana yleistää asioita. Kaikki kilparatsastajat sitä tai kaikki puskaratsastajat tätä. Kaikki maastakäsittelyä harrastavat ovat kukkahattuja jne. Tässä keskustelussa on vaarana se, että nyt aletaan yleistämään joidenkin yksittäisten miesten tekoja niin, että ne koskevat kaikkia miespuolisia harrastajia, valmentajia tai auktoriteettejä.

    Talliahdistelu on vakava asia, siitä pitää puhua ja kaikki "mädät omenat" pitäisi saada kerättyä pois. Se pitäisi kuitenkin tehdä niin ettei mitään ihmisryhmää leimata yksittäisten ihmisten tekojen takia mikä on aika tyypillistä ratsastusmaailmassa.

    VastaaPoista
  2. Olen täsmälleen samaa mieltä.
    Tästä vaikenemisen kulttuurista kertoo jo sekin omaa surullista viestiään, että pienenä otantana,: tätä kirjoitusta on luettu vuorokaudessa enemmän kuin mitään muuta, muttä vasta nyt tuli ensimmäinen kommentti. Privaatisti olen saanut kyllä mailia...

    Kuten kirjoitin, ei todellakaan kaikki miehet, hevos- tai muissa harrastuspiireissä ole ahdistelijoita. Ei todellakaan. Mutta se, että heitä kuitenkin on ja ahdistelua tapahtuu hiljaisessa hyväksynnässä, SE tekee lajille ja sen harrastajille hallaa.

    VastaaPoista
  3. Tämä hiljainen hyväksyntä on enemmän ahdisteluun kun hevosharrastukseen liittyvä asia. Lajille tekee hallaa se että annetaan ymmärtää että se olisi erityisesti jotenkin ratsastukseen liittyä asia. Samaa hiljaista hyväksyntää on tapahtunut mm. uskonnollisissa yhteisöissä. Se on enemmän ahdisteluun kun hevosharrastukseen liittyvä asia.

    Ratsastajain liittoa on moitittu siitä että se ei ole puuttunut talliahdisteluun. Ehkä liitto olisi voinut ilmaista kantansa näkyvämmin mutta varsinainen puuttuminen vaatii konkreettiset näytöt. Liitto ei voi puuttua mihinkään epämääräisiin vihjailuihin, huhuihin jne. Liitto ei voi myöskään kommentoida yksittäistä asiaa jos sen oikeuskäsittely on kesken.

    Näiden aikuisten jotka puhuvat tietävänä että ahdistelua tapahtuu hiljaisessa hyväksynnässä pitäisi puuttua siihen jos heillä oikeasti konkreettista tietoa on. Ei siihen voi puuttua kukaan sellainen jolla ei sitä konkreettista tietoa ole.

    VastaaPoista
  4. Nimenomaan. Ahdistelua on kaikkialla ja on aina ollut.
    Kuten aiemmin jo kirjoitin, epäterve ympäristö tai kulttuuri luo ihmisille vääristyneen moraalin. Siihen liittyy oleellisesti sekä ahdistelun että hyväksikäytön hyväksyminen ja samaan aikaan myös sen kieltäminen. Ei tarvitse olla konkreettista tietoa tai omakohtaista kokemusta, että vastustaa asiaa, jota oma moraali ei hyväksy.
    Meillä jokaisella on mielestäni vastuu siitä, että pidämme heikompien puolta emmekä hyväksy kenenkään ahdistelua tai hyväksikäyttöä. Oli kyse sitten lapsista, teineistä, vammaisista tai muuten sellaisessa tilanteessa olevaa henkilöä, joka ei kykene puolustautumaan.
    Mielestäni on tekopyhää sälyttää vastuu jollekulle muulle, jos näkee ahdistelua tapahtuvan.Se ei ole koskaan uhrin syy, ja uhrin asemaan liittyy valitettavan usein myös häpeää ja pelkoa, jolloin sivullisen asiaan puuttuminen saattaa olla siinä hetkessä todella ikävä ja jopa traumaa lisäävä kokemus.
    Loppuviimeksi vaikeneminen ei poista ongelmaa, tapahtui se ihan missä tahansa. Asioiden pöydälle nostaminen saattaa mustamaalata lajia, tai ihmisryhmää, vaikkei niin olekaan tarkoitus. Tätäkin on valitettavasti tapahtunut jo satojen - tuhansien vuosien ajan....

    VastaaPoista
  5. Ei tarvitse olla konkreettista tietoa tai omakohtaista kokemusta, että vastustaa asiaa, jota oma moraali ei hyväksy mutta aika vaikea on silloin tehdä asialle mitään.

    Onko ratsastustalli sen epäterveempi ympäristö kun mikään muukaan jos kerran ahdistelua tapahtuu kaikkialla? Näitä miespuolisia auktoriteettejä on ratsastuksen parissa paljon vähemmän kun esim. kamppailu-urheilun puolella suhteessa harrastajamäärään. Suurin osa tallinpitäjistä, opettajista, valmentajista jne. on Suomessa naisia.

    VastaaPoista
  6. Juuh, varmasti suhteessa harrastajamäärään, mutta toisaalta, hevosharrastukseen suhtaudutaan monessa suhteessa harrastajan ikään nähden sitoutuvammin ja koska kysessä on suhde eläimeen, se on joka tapauksessa erilainen kuin muihin harrastuslajeihin nähden...

    VastaaPoista
  7. Nuorten tyttöjen seksuaalinen ahdistelu - jota tietenkin on eriasteista - on näille tytöille (ja pojillekin) usein todella tuhoisaa. Lapset eivät ihan tarkkaan tiedä missä rajat menevät. He tarvitsevat siihen rajojen asettamiseen aikuisen apua, ja aikuinen joka on vanhempi, kokeneempi jne edustaa aina heille auktoriteettia. Lapsi jonka rajoja on rikottu, ei aikuisenakaan osaa niitä asettaa vaan ajautuu hyväksikäyttösuhteisiin monellakin tasolla, ja viimeistään myöhemmällä iällä mielenterveyspalveluihin. 16 -vuotiaskaan ei ole seksuaalisessa mielessä aikuinen, ei vaikka ruumiltaan olisikin. Olen miettinyt olisiko tässä sellaisen kampanjan paikka, kuin esim. "älä mene heikoille jäille" koska ihmisillä ei tunnu olevan tarpeeksi tietoa siitä MIKSI se on vahingollista.
    Nimim. PALJON hyväksikäytettyjä nähnyt

    VastaaPoista
  8. Silloin kun kyse on tavoitteellisesta kilpaurheilusta harrastajaan suhtaudutaan ikään nähden yhtä sitoutuneesti muissakin lajeissa. 160 000 ratsastuksen harrastajasta aika pieni osa kuitenkin taitaa olla sellaisia tavoitteellisia kilparatsastajia että se menisi kaiken muun edelle.

    Minä en vähättele ongelmaa, mutta onko se ongelma jota esiintyy ratsastuksessa enemmän kun muualla?

    VastaaPoista
  9. Minä en puhu nyt mistään tavoitteellisesta kilpaurheilusta vaan harrastuksesta ja rakkaudesta siihen. Suurin osa harrastajista ei kuitenkaan kilpaile, missään hevosharrastuksen lajissa.
    Enkä osaa vastata kysymykseesi, koska en ole samassa mittakaavassa harrastanut mitään muuta lajia viimeisen 35 vuoden aikana. Mutta tästä ei koko asiassa minun mielestäni ole edes kyse, eikä muiden lajien ongelmia voi suhteuttaa toiseen?

    VastaaPoista
  10. Tämä on siinä mielessä oleellinen asia että sekä Silminnäkijä että varsinkin 45 minuuttia ohjelmat antoivat sellaisen kuvan että tämä olisi erityisen suuri ongelma nimenomaan hevosurheilussa. Mitään sellaista faktaa ei kuitenkaan esitetty että hevosurheilu eroaisi mitenkään muista lajeista tässä asiassa.

    VastaaPoista
  11. No, onhan annettu sellainenkin kuva että ongelma olisi erityisen suuri uskonnollisissa yhteisöissä.

    On nostettu esille yksi laji, mutta samalla ei väitetty että tilanne eroaisi muista lajeista. Ohjelmassa esitettiin vain että asiasta on tullut lukuisia yhteydenottoja.

    Minun lapsuudessani ei tallikuvioissa ollut miehiä laisinkaan. Sensijaan törmäsin ikävään ahdisteluun ihan vain siinä peräpohjalaisessa kulttuurissa, sanalliseen ja fyysiseen. En silti väitä että esim hämeessä ei sitä olisi esiintynyt 80-luvulla, kun en sitä voi tietää ;-)

    Ylipäätään en tunne yhtään sääliä ratsastusvalmentajamiehiä, lestadiolaissaarnaajia tai peräpohjalaisia kansanmiehiä kohtaan. Ihan sama yleistetäänkö vai ei, koska asia on niin tärkeä ja valitettavan yleinen monissakin yhteisöissä. Turha siitä on vängätä :-D

    VastaaPoista
  12. Ei ole väitetty että tilanne eroaisi muista lajeista, on vain annettu ymmärtää että niin on.

    Minä en pidä noitavainoista. Välillä vainon kohteena ovat kilparatsastajat, välillä NH-ihmiset. Nyt vainon kohteeksi halutaan saada ratsastusvalmentajamiehet.

    Noitavainoilla ja totuudella ei yleensä ole paljonkaan tekemistä toistensa kanssa. Nina, voidaanko syyttömät ratsastusvalmentajamiehet leimata syyllisiksi mielestäsi vain siksi että asia on niin tärkeä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se ikävää...Samalla lailla leimaantuivat katoliset papit ja vanhoillislestadiolaiset, mutta se hinta on minusta pienempi kuin alistetussa asemassa olevan LAPSEN hyväksikäyttö. Leimatuilla on oikeus puolustautua. Eihän näitä koskaan saada kuriin jos leimaamisen pelossa asiaa hyssytellään. Siksi en tunne sääliä, koska aikuisella on MAHDOLLISUUS puolustautua ja oikaista vääriä käsityksiä. Lapsilta sitä ei voi vaatia, he ovat aina alisteisessa asemassa aikuisiin nähden.

      Poista
  13. Tämän blogikirjoitutksen tarkoituksena ei ole ollut eikä ole noitavaino.
    Kuten jo aiemmin kirjoitin:"Syyllistämisen sijaan haluaisin herättää ajatuksia ja keskustelua siitä, miksi tästä aiheesta ei saa puhua ja miten muutos tähän tilanteeseen voitaisiin saada aikaan. "
    Asiasta on vaikea keskustella rakentavasti, eikä mitään muutosta tapahdu niin pitkään kun keskustelu käydään tasolla, jossa rationalisaatio vallitsee.

    VastaaPoista
  14. miksi tästä aiheesta ei saa puhua... Tämä on ollut keskustelupalstoilla yksi eniten puhutuista aiheista viimeaikoina. Asiasta on tehty kaksi TV ohjelmaa. Hippos-lehdessä SRL:n edustaja kertoi liiton kannan asiaan. SRL:n nettisivuilla on ollut tiedotteita koskien hyllytettyä valmentajaa. Saahan tästä puhua. Keskustelun tulisi kuitenkin pysyä asiallisena ilman että sorrutaan sen enempää vähättelyyn kun liiotteluunkaan.

    VastaaPoista
  15. keskustelu pysyy sellaisena kuin keskustelijat ovat. Kuten nyt tämäkin keksustelu on kääntymässä pois itse asiasta, kun ryhdytään keskustelemaan siitä miten pitäisi keskustella?
    Ja että keskustelua nimitetään noitavainoksi? Eikö tuonkaltainen kritisointi nimenomaan ole tarkoitettu tyrehdyttämään sananvapaus?

    VastaaPoista
  16. Keskustelu tästä aiheesta perustuu liikaa epämääräisiin vihjailuihin. Kuten aloituksessa kirjoitit:

    "Siihen aikaan, kultaisella 80-luvulla nuoret tytöt "kamppailivat" tallilla pyörivien miesten- olivat he sitten kengittäjiä, valmentajia jne. huomiosta. Mitä muuta flirttailun lisäksi tapahtui, en tiedä."

    Eikö oikeusvaltion periaatteiden mukaan ole niin, että mitään ei tapahtunut eli nämä miehet kenelle tytöt flirttailivat ovat syyttömiä kunnes jollakin on konkreettista tietoa siitä että jotain muuta on tapahtunut.

    Samaa epämääräistä vihjailua oli myös esim. Silminnäkijä ohjelmassa. Nainen jolla oli "tietoa" että alaikäisten ahdistelua tapahtuu ja joka oli riittävän rohkea siihen että kertoo asiasta TV:ssä omalla nimellään ei olekkaan niin rohkea että ottaisi puhelimen käteensä ja soittaisi uhrin vanhemmille tai viranomaisille. Se herättää kysymyksen mitä tämä "tieto" oikeasti on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Median tehtävä on leimaamisen uhallakin nostaa tällaisia asioita esille. Media ei ole tuomioistuin ja sillä on mahdollisuus puuttua aikaisemmin kuin millään viranomaisella on mahdollisuus. Jos ei ole olemassa selvää näyttöä, todisteita ja tuomioita, niin on pakko vihjailla.

      Poista
  17. Harri hyvä,
    tämän henkilökohtaisen blogini tarkoituksena ei ole edustaa ketään tai mitään muuta kuin omia, henkilökohtaisia ajatuksiani ja mielipiteitäni. Aion jatkaa sitä edelleen, pidit sinä siitä sitten tai et.
    Mitä tahansa tekstiä voi lukea kuin "piru raamattua" ja sieltä voi myös rivien välistä ymmärtää haluamallaan tavallaan väärin.
    Tällä kertaa aihe on todella koskettava ja minun mielestäni sinulla ei ole oikeutta syyttää minua vainoajaksi tai epämääräisesti vihjailevaksi. Kirjoitan omasta elämästäni ja omista kokemuksistani, tunteistani ja niistä sinulla ei ole mitään tietoa.

    Toistaiseksi jokainen tekemäsi postaus tähän blogiini on osoittanut sinun olevan kanssani eri mieltä ja sinä myös sen mieluusti ilmaiset. Suosittelen Harri sinulle vaikkapa oman blogin avaamista, sen sijaan, että kärjistäen kritisoit kaikkea minun kirjoittamaani.
    Jatkossa tulen poistamaan jokaisen asian vierestä kirjoitetun postauksen.

    VastaaPoista
  18. Eikö tämä ole Tunne Hevonen-lehden blogi?

    VastaaPoista
  19. "Tunne Hevonen on blogi itsensä kehittämisestä, hevosihmisenä olemisesta ja hevostenkouluttamisesta. Kaikesta maan ja taivaan väliltä. Toisinaan rajoja rikkoenkin...tavoitteena kehittyä ja kasvaa nimenomaan hyvänä hevosihmisenä."

    VastaaPoista
  20. Minna: Olen ollut innokan blogien lukija ja kirjoittaja jotain 6-7 vuotta ja ikinä en ole törmännyt tällaiseen ilmiöön (ehkä olen lukenut tylsistä aiheista). Olen saanut rauhassa vuodattaa tuntojani omiin blogeihini eikä kukaan ole niistä erityisemmin kiinnostunut. Minusta kirjoitat aika neutraalisti ja asiallisesti. En väitä että kommentointi olisi suoranaisen epäasiallista, ja yleensä kriittisyys on hyvä asia, mutta ehkä tämä nyt menee hiukan överiksi. Blogit ovat päiväkirjoja ja erikseen on olemassa keskustelupalstoja joita ylläpitäjät voivat halutessaan moderoida. Siksi itse en ainakaan tohdi blogikirjoituksia kovin rankasti kritisoida, koska siinä tulee sellainen tunne että menee jonkun luo kylään :-)

    VastaaPoista
  21. Kiitos Nina lämpimistä sanoistasi, ymmärsit pointtini=)

    VastaaPoista
  22. "...haluaisin herättää ajatuksia ja keskustelua siitä, miksi tästä aiheesta ei saa puhua..."

    Sitä saa mitä tilaa ;-)

    Sen haluaisin vielä sanoa että minä en varsinaisesti syytä ketään yksittäistä henkilöä epämääräisesti vihjailevaksi vaan keskustelu aiheesta on samalla tasolla joka paikassa. Väitetään että ahdistelua tapahtuu hiljaisen hyväksynnän ilmapiirissä. Onko teidän tuttavapiirissänne Minna, Nina ja joku muu joka tätä blogia lukee ketään tallinpitäjää joka tietää että hänen tallillaan tapahtuu ahdistelua mutta ei puutu siihen? Minä en tunne yhtään tällaista tallinpitäjää. Kaikki minun tuntemani tallinpitäjät aivan varmasti puuttuisivat asiaan jos sellaista tapahtuisi.

    VastaaPoista
  23. En tunne hevospiirejä niin hyvin että voisin tuohon vastata. Mutta en yhtään ihmettele vaikka asia näin olisikin. Tunnen monia herttaisia ihmisiä jotka katsovat läpi sormien lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja kiusaamista. Olen aika monta kertaa tyrmistynyt siitä miten erilaisissa muissa yhteisöissä kuten harrastuspiireissä, perheissä, kouluissa jne hiljaisesti hyväksytään sellainen mikä selvästi loukkaa lapsen yksityisyyttä ja vaarantaa hänen kehitystään. Siksi olen asian suhteen hyvin skeptinen.

    Uskon että asia herättää tunteita ja on kipeä myös siksi että se on niin tuttu. En nyt jaksa kaivaa niitä tilastoja mutta taitaa olla niin että valtaosa nuorista tytöistä on saanut osakseen seksuaalista vihjailua ja nimittelyä, mikä ei ole tietenkään IHAN sama kuin seksuaalinen hyväksikäyttö, mutta lähellä sitä.

    VastaaPoista
  24. Nina, voithan sinä tuohon vastata. Tunnetko sinä ketään tallinpitäjää joka tietää että hänen tallillaan tapahtuu ahdistelua mutta ei puutu siihen?

    Miksi vastaaminen: En tunne, voi olla noin vaikeaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tunnen henkilökohtaisesti ehkä noin viisi vuokratallinpitäjää ja näilläkin talleilla käy vain keski-ikäisiä tätejä jotka osaavat pitää puolensa :-D, eli en tunne yhtään tällaista tapausta, en kyllä ole niin väittänytkään...aika tarkkaan olen kiinnostunut koko ilmiöstä ja tuonut sitä esille.

      Poista
  25. Harri, miksi tämä asia on sinulle noin tärkeä? Ja mistä kaivoit tuon että tallinpitäjä salaa hyväksyy?
    Ei tässä kukaan ole tallinpitäjistä puhunut, paitsi sinä?
    Nyt pyydän, että lopetat tuon tivaamisen. Tänne on kaikilla yhtäläinen oikeus kommentoida, muta tämä blogi ei ole mikään hepaafoorumi. Löytänet oikean paikan halutessasi jatkaa väittelyä?
    Asiallinen keskustelu on ok, mutta tämä alkaa ylittämään jo mauttomuuden rajan..

    VastaaPoista
  26. Mistä kaivoin... 45 minuuttia ohjelman nettisivuilta:
    "...Talleilla ilmiöön on kuitenkin totuttu, eikä teini-ikäistä hevostyttöä lähentelevälle keski-ikäiselle miehelle sanota välttämättä mitään..."

    Sinä itse kirjoitit aiemmin "vaikenemisen kulttuurista".

    Sitä minä en ymmärrä miksi sinäkään et voi vastata yksinkertaiseen kysymykseen: tunnetko vai et?

    Tämä on siinä mielessä aika oleellinen kysymys että ihmiset sanovat TIETÄVÄNSÄ että tällainen kulttuuri on ratsastuspiireissä mutta kukaan ei oikein osaa sanoa missä se on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, en tunne sellaista, joka olisi ollut välinpitämätön. Sen sijaan tunnen kyllä sellaisen joka puuttui asiaan ja sellaisen joka ymmärsi asian vasta, kun lastensuojelu ym. oli asiaan jo puuttunut. Ja sinun tietosi ja kokemuksesi tästä asiasta on?

      Poista
    2. Minun kokemukseni on aivan sama kun sinun ja Ninan. Minä en ole törmännyt mihinkään "hevosmaailmassa esiintyvään vaikenemisen kulttuuriin" ts. kaikki tallinpitäjät jotka tunnen puuttuisivat asiaan jos huomaisivat sellaista tapahtuvan. Nyt päästään vihdoin asiaan: Ongelma ei ole mikään epämääräinen vaikenemisen kulttuuri (mistä puhuttiin noissa TV ohjelmissa) vaan se, että hevosalan ammattilaisia ei ole opetettu tunnistamaan hyväksikäytön merkkejä.

      Poista
  27. Vaikenemisen kulttuuri liittyy suurelta osin siihen häpeään, jota ahdistelun kohteeksi joutunut kokee. Se taas saattaa hyvinkin johtua siitä, että asenne on valitettavan usein hyvin epäilevä ja uhri joutuu kaiken nöyryytyksen lisäksi todistelemaan häntä kohdannutta tilannetta.
    Tähän viitaten esim. aiemmin mainitsemani ahdistelija pääsi kuin koira veräjästä. Kynnys "narauttaa" oli liian suuri, koska mitään vakavaa ei kuitenkaan tapahtunut, eikä kukaan olisi minua uskonutkaan...

    VastaaPoista
  28. Tämä "vaikenemisen kulttuuri" on ahdisteluun liittyvä asia ei mikään erityisesti hevosmaailmaan liittyvä asia kuten nuo em. TV ohjelmat antoivat ymmärtää.

    VastaaPoista
  29. Pitäähän median aina liittää nämä jutut johonkin jotta asia saadaan esille. En usko että kukaan katsoja / lukija ajattelee ilmiön olevan aivan ainutlaatuinen pelkästään hevosharrastukseen liittyvänä. Silti pidän hyvänä ottaa asiaa esille "tapaus kerrallaan" koska muuten asian käsittely aivan liian abstraktia suurelle yleisölle. Koska en tiedä miten laajasta ilmiöstä oikeasti on kyse en lähde kritisoimaan median toimintaa ko. tapauksessa.

    VastaaPoista