tiistai 17. tammikuuta 2012

Onko eläimesi hyvinvointi kiinni rahasta vai tahdosta?

Eilinen blogi on kerännyt ennätysmäärän lukijoita. Aihe siis koskettaa, ärsyttää tms. Illalla sain vielä muutaman puhelun mailitulvan lisäksi aiheen tiimoilta ja pienellä otannalla summasin näin:
Hyvin moni haluaisi tarjota hevoselleen lauman, ison virikkeellisen ulkoilutarhan ja vapaan ruokinnan, JOS
a. olisi varaa ostaa niin paljon maata, isot tarhat vaativat ison tontin.
b. olisi varaa sijoittaa tarhoihin, aitatarpeet ja pohjien tekeminen maksaa
c. hevosista ei tulisi lihavia vapaalla heinällä, jos niistä tulee läskejä, ei voi ratsastaa
d. laumassa pitämisessä on omat riskinsä, ne ei anna kiinni tai sitten ne potkivat
e. jos ovat laumassa kengättä, ei voi ratsastaa, koska Suomessa on aina jäistä, eikä voi hiekottaa, kun kengässä on kivi tms.
f. on liian työlästä käyttää bootseja, kynnet voi lohjeta ja se sitä paitsi on niin  hidasta
g. jos hevonen on klippaamaton, se hikoaa liikaa ja tämä hikisen hevosen loimittaminen on työlästä, vaikka muuten sitä loimitetaan ihan mielin määrin
h. talvikarvainen hevonen ei näytä yhtä hyvälle
i. hevoseni rotu estää sen pitämisen pihatossa
j. tallinpitäjä ei suostu yhteistarhaamiseen ja minulla ei ole varaa omaan paikkaan

Hmmmm.....tekisi edelleen mieli verrata tuotantoeläinten hyvinvointiin liittyviin kysymyksiin, koska silloin puhutaan yleensä aina rahasta. Silloin vaan vastuu siirretään kuluttajalle, joka ei maksa lihakilostaan riittävästi. Oikeastaan silloin se on kuluttajan vika, että tehosikalassa on sialla liian vähän tilaa?
Ja vastaavasti hevosen hyvinvointi on kiinni kaikesta muusta paitsi sen omistajan valinnoista? Ei riitä että haluaisi kyllä jos...kun se hevonen elää sitä elämäänsä joko häkissä tai ei, mutta jokaikinen päivä. Joskus ne valinnat hyvinvoinnin eteen ovat tosiaan kalliita sijoituksia, mutta ei kai kenellekään tullut mieleen  että hevosen omistaminen olisi mitenkään halpaa? Pääsääntöisesti se kuitenkin vaatii ihmiseltä vaivannäköä ja oman ajan sijoittamista.  Toisinaan joutuu myös ottamaan riskejä, mutta eihän elämästä selviä ilman niitä mitenkään.

Toivoisin että erityisesti ensimmäistä hevostaan hankkimassa olevat miettisivät hetken, millaisen elämän he hevoselle kykenevät ja HUOM! haluavat tarjota.  Eihän siinä ole mitään väärää, jos ihminen tiedostaa sen, että hän nauttii omasta harrastuksestaan kenties hevosen hyvinvoinnin kustannuksella. Kun tämän asian kanssa on sinut, ei tarvitse myöskään selitellä.  Mutta, jos omaatuntoa kaihertaa voi ehkä miettiä että miksi?

8 kommenttia:

  1. Kukaan tuskin haluaa sen vuoksi päästää hevosta lihavaksi vaapalla heinällä ettei sillä voisi ratsastaa. Suurempi ongelma on se että se on erittäin epäterveellistä hevoselle kaikenkaikkiaan. Toisaalta myös se vähäinen liikunta altistaa tälle. Vapaa heinä ei ole mikään ideaalitilanne koska sitä ei pystytä talvisin yleensä mitenkään järjestämään luonnollisella tavalla eli laiduntaen jossa hevonen saa jatkuvasti pientä liikuntaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeita kysymyksiä. On monta muutakin epäterveellistä asiaa kuin lihavuus, esim stressi. Kyse on varmaan priorisoinnista ennenkaikkea. Mä voin ratsastaa pullealla ja karvaisella hevosella, mutta onhan se talvella sellaista köpöttelyä ;-)

      Poista
    2. Tähän vapaaseen heinään liittyy oleellisesti mielestäni se, että vaatii vähän rahan uhrausta ja vielä enemmän vaivaa järjestää hevosille mm. ruokintapaikat joiden välillä ne joutuvat liikkumaan. Tai että ulkoilualue itsessään tarjoaisi hevosille motivaation liikkua. Pelkkä tasainen neliskulmainen tarha tätä harvemmin tekeekään, vaan vaaditaan kekseliäisyyttä, jotta kenties pieneenkin tilaan voidaan mahduttaa esim. kujien tai porttien avulla hevoselle ihan arkeen haasteita liikkumiseen. Luonnossahan hevonen on vaeltava ruohonsyöjä ja sen tiimoilta sen päivittäinen liikunnantarve, nimenomaan vaeltaen täytyy aika harvalla hevosella pelkästään ihmisen toimesta.

      Poista
    3. Muualla maailmassa on kuulemma sellaisia paddock-ratkaisuja joissa heinät on jaettu polun varrelle. Netissä on hyviä sivuja aiheesta, mikä on kiinnostava jos vain löytyy viitseliisyyttä ja pläntti maata. Kaikki hevoset eivät leiki, joten seisoskelu paalin äärellä ei varmaankaan riitä silloin liikunnaksi.

      Poista
    4. Kyllä. Toki erilaisissa ratkaisuissa tulee ottaa huomioon monta seikkaa, jottei ihmisen rakentama "kyhäelmä" ole mahdollisesti hevoselle vaarallinen. Mutta tosiaan netistä löytyy paljon infoa aiheesta.
      Mm. tässä linkissä löytyy erilaisia ratkaisuja : http://paddockparadise.wetpaint.com/page/Paddock+Paradise+Videos

      Poista
    5. Täytyy tunnustaa että mun heppa pääsi syksyn aikana lihomaan selvästi enemmän kuin ennen. Se oli samalla "ihmisliikutusmäärällä" kuin edellisinäkin syksyinä, mutta söi paalista suoraan, tarha oli pieni ja tosi mutainen,eikä oikein sopivaa leikkikaveriakaan ollut. Aiemmin oli isompi, epätasaisempi tarha, heinät jaettu useisiin pisteisiin ja iso lauma. Nyt olosuhteet ovat paremmat ja heinät jaetaan, joten saa nähdä josko lähtee vähän kutistumaan. Toinen vaihtoehto on sitten reippaamman ratsastajan löytäminen, koska mun köpöttelyni ei varmaan tässä kohtaa ratkaise mitään ;-)

      Keväisin se on ollut suht hoikassa muodossa joten en ole ennen joutunut tätä niin miettimäänkään.

      Poista
  2. Suomessa on kyllä tilaa pitää hevosta isossa tarhassa, tosin ymmärrän että esim pääkaupunkiseudulla tämäkin voi olla haaste. Maksan tilavasta pihattopaikasta viiden hevosen laumassa 280e, matkaa tallille on kotoa 15 km ja hoidettu kenttä kuluu palveluihin. Jos on liian liukasta tai jäistä, en ratsasta kengättömällä hevosella, vaan teen jotain muuta, mikä toki tarkoittaa sitä että saattaa välillä mennä viikkoja näin. Liikunnan kannalta se ei ole ongelma, muulloin kuin tosi kuraisella kelillä, yleensä hevonen liikkuu sen verran kuin haluaa. Tunnella käymme säännöllisesti koska olen surkea ratsastaja ja tarvin jonkun katsomaan että en istu vinossa tms. Tämä on mun valintani ja sopii mun arvomaailmaan ja elämäntilanteeseen, kukin tekee tyylillään ;-).Joskus elämässä joutuu tekemään kipeitä valintoja ja törmäämään omaan vajavaisuuteensa. Se kuuluu elämään :-)

    VastaaPoista
  3. Hevosen hyvinvointi on kokonaisuus ja hevosharrastuksen ongelmana on usein se että omistajan pitää tai omistaja kuvittelee hallitsevansa kaikki eri osa-alueet. Jokainen on kaikkien alojen erityisasiantuntija. Mitä enemmän on eri asioista kiinnostuneita ihmisiä jotka erikoistuvat tiettyyn asiaan sitä parempi kokonaisuus muodostuu. Jos hevosella on hoitaja joka on kiinnostunut hoitamisesta, ruokinnasta jne. ja erikoistuu näihin asioihin, ratsastaja joka erikoistuu asioihin jotka tehdään satulasta käsin, maastakäsin kouluttaja joka erikoistuu siihen erikoisalaan jne. kokonaisuudesta tulee parempi kun silloin jos yksi ihminen yrittää hallita kaikki nämä asiat.

    Jos nämä eri ihmiset harrastavat eri asioita: yksi ratsastusta, toinen hoitamista ja kolmas maastakäsittelyä ja kaikki harrastavat samalla hevosella ja jakavat kustannukset silloin taloudelliset resurssit esim. parempien olosuhteiden saamiseen kasvavat.

    Tämä vaatii kuitenkin sen että ihmisillä on yhteinen näkemys kokonaisuudesta ja tiimityökykyä mitä ei ehkä pidetä hevosihmisten vahvimpana puolena. Hevosihmisethän saavat riidan aikaan vaikka olisivat asiasta samaa mieltä ;-)

    Asenne: minun hevonen, minä päätän ja minä tiedän pitäisi saada muutetuksi: meidän hevonen, meillä kaikilla on yhteinen tavoite "meidän hevosemme hyvinvointi" ja jokainen voi tuoda oman erityisosaamisensa yhteisen päämäärän hyväksi.

    Jos hevosharrastusta saataisiin kehitettyä tähän suuntaan se parantaisi hevosten hyvinvointia paljon enemmän kun yksittäisistä asioista puhuminen.

    VastaaPoista