sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Omantunnon kysymys

Kuka on oikeassa ja kuka on väärässä? Pitäisikö hevosten pitäminen kieltää lailla? Onko hevosharrastus ja hevosten pitäminen todellakin niin suuri uhka itse eläinlajille? Vai ovatko nämä hevosen hyvinvointiin liittyvät eettiset kysymykset todellakin niin haastavia, että minkäälaista konsensusta ei yksinkertaisesti ole olemassa?

Jokainen meistä tekee valintoja lähes päivittäin. Osa niistä on pieniä ja lähes huomaamattomia ja osa suuria. Joillekin meistä ihmisistä valintojen perusteet ovat omantunnon ja omien arvojemme mukaisia ja toisia ihmisiä ohjaavat muut perusteet.
Sen sijaan että haluaisin tai edes voisin tuomita toisin valitsevia ihmisiä, toivon sydämestäni, että jokainen tekee valintansa omien arvojensa mukaan.

On hyvä muistaa myös se että ne kokemukset, tieto ja ymmärrys jotka tunteidemme lisäksi ohjaavat valintojamme, muuttuvat ajan myötä. Kun itse tulin onnekkaaksi hevosen omistajaksi vuonna -90, en välittänyt hölkäsen pöläystä hevosen lajityypillisten tarpeiden tyydyttämisestä sen enempää kuin siitä, millainen merkitys omalla kehonhallinnallani oli hevosen fyysiseen hyvinvointiin.
Tässä reilun 20 vuoden aikana on tapahtunut paljon, eikä kaikki suinkaan ole ollut pelkkää kivaa. Kuitenkin ne eniten opettaneet ja valintojani ohjanneet asiat ovat olleet varsin ikäviä, jopa murskaavia kokemuksia. Ymmärrän siis hyvin, että "lahden toiselta puolelta" katsottuna asiat näyttävät aika erilaisilta.

Omalla kohdallani hevosenpito ja siihen liittyvät eettiset kysymykset eivät poikkea juuri mitenkään siitä kaikesta muusta valinnasta, jota elämässäni teen. Tämä on minun arvojeni mukaista elämää ja toivon että kaikki muutkin kuuntelevat omaa itseään ja tekevät valintansa sen mukaan. Riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat.

Värejä mustan ja valkean välille mahtuu melkoisesti. Ja se harmaakin näyttää eri valossa erilaiselta...

1 kommentti:

  1. Minkälaista on hevosen lajityypillinen elämä? Hevoset elävät laumoissa joissa on yksi täyskasvuinen ori, tammoja sekä eri ikäisiä nuoria hevosia ja varsoja. Kun nuoret orit kasvavat tarpeeksi vanhoiksi johtajaori ajaa ne pois laumasta ja ne perustavat poikamieslaumoja. Ne elävät poikamieslaumoissa kunnes onnistuvat syrjäyttämään jonkun lauman johtajaorin tai pystyvät varastamaan tamman tämän laumasta.

    Nuorten orien orilaitumet ovat ehkä lähimpänä lajityypillistä elämää (poikamieslaumat). Muuten kaikkien kesyjen hevosten elämä on aika kaukana siitä mitä lajityypillinen elämä on oikeasti. Kyse on kai siitä että lajityypillisestä elämästä on aina tingittävä kesyhevosten kanssa mutta kuinka paljon voidaan tinkiä ilman että hevosten hyvinvointi kärsii.

    Eläinsuojelulait määrittelevät minimikriteerit. Toinen ääripää on vapaana elävä villihevoslauma. Suurimalla osalla kesyhevosista olot jossain näiden ääripäiden välissä. Sen mihin rajan kukakin vetää riippuu monesta asiasta. Ihmisen näkemyksestä siitä minkälaista hyvä hevosen elämä on. Taloudellisista resursseista. Jos hevonen on vieraalla hoidossa usein pitää tehdä kompromisseja ja ihminen joutuu etsimään parhaan mahdollisen kokonaispaketin vaikka joistain yksityiskohdista joutuisikin tinkimään.

    VastaaPoista