Entä se ihmisen hyvinvointi?

Valitettavan usein eläinten hyvinvoinnista keskusteltaessa unohtuu ihmisen tarpeet. Lähtökohtaisesti varmasti jokainen, joka hankkii minkä tahansa eläimen, saati hakeutuu työskentelemään eläinten parissa, haluaa niille hyvää. Oli eläintenpito ammatti tai harrastus, on eläinten tarpeet kuitenkin aina samanlaiset.

Viimeiset pari blogikirjoitustani on kirvoittanut runsasta keskusteluia, joka sinällään olikin tarkoitus, mutta ongelmaksi näkisin kuitenkin sen, ettei selkeää määritelmää eläinten tarpeista kuitenkaan ole olemassa.
Riippuu täysin ihmisen omista lähtökohdista, kokemusta ja tiedosta sekä muista resursseista miten hän eläimen tarpeita priorisoi.

Jokainen varmasti ymmärtää että eläin, ja jos nyt puhutaan hevosesta, tarvitsee säännöllisesti ruokaa ja vettä. Sen lisäksi se tarvitsee suojaa, joko tallissa tai pihatossa. Näiden hyvin perustavaa laatua olevien tarpeiden lisäksi sen tulisi saada toteuttaa lajityypillistä käyttäytyistarvettaan sekä liikunnan, sosiaalisen kanssakäymisen että riittävien ärsykkeiden puitteissa.

Meillä ihmisillä on usein suuri tarve saada tyydytettyä näitä tarpeita, joskus myös oman hyvinvoinnin kustannuksella. Ylirasittunut tallinpitäjä saattaa olla ärtynyt, huomio- ja arvostelukyky saattaa pettää. Sen lisäksi että hevoset ovat ehkä näkyvästi tällaisessa tilanteessa kärsijän roolissa, kulisseissa tapahtuu varmasti paljon muutakin...

Ei ole ollenkaan harvinaista että hevosammattilaiset ovat lapsettomia, ehkä jopa sinkkuja. Työn vaativuus ja rasittavuus rajottaa muiden, hevosiin liittymättömien ihmissuhteiden määrää. Kun tähän vielä lisätään työn fyysinen raskaus ja huono kannattavuus, on melko selvää, että valitettavan moni hevosammattilainen työskentelee voimiensa äärirajoilla.

Samalla tavoin voi esimerkiksi hevosen sairastuminen masentaa ihmistä. Ikäviä puolia olen havainnut myös liittyen siihen, että kun ihminen panostaa kaiken energiansa hevosen tarpeiden tyydyttämiseen, ne saattavat nousta niin kohtuuttomiksi, että loppujen lopulta harrastuksen alkuperäinen pointti voi hukkua.  Ja samalla se energia on pois jostakin muualta.

Hevosiin liittyvät suuret tunteet kasvattavat ihmistä, muta samalla on olemassa riski, että kasvanut empatiakyky ja ymmärrys muodostuvat taakaksi. Kun ihminen laittaa itsensä täysillä likoon, löytyy avuntarvitsijoita. Samalla se oma minä voi olla vaarassa jäädä hukkaan, yksin ilman apua.

Hevosten parissa työskentely kasvattaa ihmisen vastuunkantajaksi, joka on monessa suhteessa hyvä asia. Kääntöpuoli asialle on kuitenkin omien rajojen tunnistaminen ja niiden asettaminen. Niin pitkään ja paljon kun oletkin itsestäsi valmis antamaan muille, ottajia löytyy aina.

Pitkään jatkunut stressi ja väsymys vaikuttaa jossain kohti myös parisuhteeseen. Itselleen voimiensa rajallisuus saattaa olla niin vaikea myöntää, että sen seurauksena ongelmat parisuhteessa eivät ole lainkaan harvinaisia.

Olen itse toiminut hevosalan yrittänänä yli 15 vuotta. Ammatillisuus yhdistettynä suureen rakkauteen ja intohimoon hevosia kohtaan kannatteli monen vaikeankin hetken yli, kunnes puolisoni vammauduttua vajaa 5 vuotta sitten, tuli jaksamisen raja vastaan.

Tänä päivänä omien hevosten määrä on vähentynyt seitsemästä neljään. Asiakkaiden hevosia on vaihtelevasti 3-4 kerrallaan.  Näin jälkikäteen ihmetyttää se vaikeus myöntää ettei jaksa tai pysty kaikkeen. Ei, vaikka halua olisi kuinka. Jaksamista ja vuorokauteen lisää tunteja ei saa edes rahalla.

Vaikka olenkin valinnut hevosilleni pihattoasumisen, se ei perustu suinkaan siihen, että se olisi halpa tai helppo ratkaisu. Itseasiassa monessa suhteessa sen huomattavasti työläämpää kuin hevosten pitäminen tallissa. Suurin syy tähän on ollut se, että syyllisyyden ja huonon omantunnon kantaminen hevosten tarpeiden tyydyttämisestä oli itselleni helpointa ratkaista tällä tavoin.

Mielestäni on erittäin tärkeää muistaa, että niin rakkaita kun hevoset meille ovat, ne ovat kuitenkin vain hevosia. Mikään tässä maailmassa ei ole tärkeämpää kuin toimiva, rakastava parisuhde, lapset ja hyvät ystävät. Ei edes hevoset. Kun itse voi hyvin ja jaksaa, hevonen voi hyvin.
Rennon, aktiivisen, innostuneen ihmisen kanssa hevonen haluaa työskennellä ja viettää aikaa.

Tämän viikon teesi voisi olla vaikkapa: syyllistämisen sijaan halatkaa ja välittäkää. Itsestänne ja myös läheisistänne kuten hevosistanne.