perjantai 26. kesäkuuta 2015

Tieto lisää tuskaa

Satuin katsomaan eilisiltana livelähetystä Lipizza-hevosten 450-vuotis gaalasta ja järkytyin. En siitä, millaista ratsastusta esityksessä näkyi. En siitä, että nämä "uljaat" oriit kulkivat alahuuli ryntäissä kiinni lyhyellä kaulalla, en siitä, että kannukset tökkivät kylkiin koko ajan, en siitä, että oriiden päätä veivattiin ja heilutettiin puolelta toiselle, jolloin ne näyttivät ainoastaan hienoihin hepeneisiin puetuilta, alistetuilta, kiusatuilta hevosilta.

Järkytyin siitä, että muistan nähneeni nämä lipizzat Helsingissä vuonna 1998 livenä ja silloin ajattelin, että "nooh, ei mitään kovin erikoista" ja tänään näen 17 vuotta myöhemmin pelkkää hevosen kiusaamista. Ikiaikaiset liikkeet maan yläpuolella, wau! ei mikään wau, kun se selkeästi syntyy kangilla nyppien ja kannuksilla kylkiä paukuttaen. 

Tämä kirjoitus ei ole tarkoitettu jeesusteluksi tai oman kilven kiillottamiseksi, vaan siksi, että tänään ymmärrän taas hiukan paremmin ihmisiä, jotka eivät ehkä näe jokaista yksityiskohtaa ihan heti, tai eivät ymmärrä niiden merkitystä eri kontekstissa.  Stay in tune - keskustelu jatkukoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti