keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Tuntuma ennen asentoa

Bloggasin eilen aiheesta  http://tunnehevonen.blogspot.fi/2015/02/asento-ennen-liiketta-vai-painvastoin.html ja tänään palaan hieman taaksepäin, eli tuntumaan ja hevosen asennon tunnusteluun.

Ennenkuin ratsastaja voi aktiivisesti vaikuttaa hevoseen ja sen kehon asentoihin, on ensisijaisen tärkeää, että ratsastaja havannoi ja tunnistaa sen asennon, johon hevonen itse pyrkii. Tämä voi olla varsin epäsymmetrinen suhteessa ratsastajaan, mutta pääasia on tehdä havaintoja, analysoida, mistä asento syntyy ja vasta tämän jälkeen pyrkiä vaikuttamaan asentoon.
Alkuun hevosen asennon tunnistaminen voi olla helpointa käynnissä. Yksinkertaisimmillaan ratsasta ensin käyntiä pitkin ohjin ja tunnustele kuinka hevonen liikkuu. Onko sen käynti puhdas nelitahtinen (minä aloitan aina tästä, voi olla joku toinenkin tapa), onko käynti rento, aktiivinen, liikuttaako hevonen päätään ja kaulaansa käynnin rytmissä rennosti, syntyykö rento, symmetrinen lantion liike jne. Mikäli jossain näistä on jo havaittavissa epäpuhtautta, ontumaa, haluttomuutta tai epäsymmetriaa, saattaa olla että hevosesi on hierojaa, hevosfysioterapeuttia tai jopa eläinlääkäriä vailla, TAI tilanne voi korjaantua ratsastamalla. 

Mikäli käytössä on peilejä, niitä kannattaa käyttää hyväksi, muutoin videointi on äärettömän arvokasta ihan jo siitä syystä, että ollessaan ratsailla ihminen havannoi hevosta vain sen perusteella, mitä hän satulasta käsin näkee ja mitä hän tuntee. Kokonaisvaltaisen käsityksen hevosen asennosta saa tarkkailemalla sitä edestä, takaa, molemmilta sivuilta ja sitä kautta muodostamalla kokonaiskuvan siitä, mikä kaikki vaikuttaa mihinkin.

Mutta siis tuntumaan palatakseni, kun tuntuma tai paremminkin kontakti on neutraali, ei esim. ohjien käteen ottaminen muuta hevosessa vielä mitään. Hyvin usein on kuitenkin niin, että jo ohjien tuntumalle kerääminen saa aikaa hevosessa erilaisia muutoksia. Se saattaa esim. asettua vasemmalle, kääntää lantionsa oikealle, kallistaa päätään, astua takasillaan ristiin, heiluttaa häntää jne. Nämä  kaikki ovat ratsastajalle viitteitä siitä, että ohjastuntuma on jo itsessään hevoselle ärsyke, johon se reagoi opitulla tavalla.
Mikäli ratsastaja pyrkii korjaamaan näitä ilmeneviä käytöksiä lisäämällä tai voimistamalla apuja, ollaan menossa jo pahasti metsään. Hevonen pyrkii koko ajan tasapainoon ja se tekee kompensoimalla jollain kehonsa osalla tämän.  Mikäli ratsastaja ei päästä alkuperäistä syytä näkyviin, on korjaamisen tie aivan loputon, hevosen kustannuksella.

Hetkessä

Iän kaiken on hoettu, että hevonen elää hetkessä, mutta ratsastuksessa tämä ei aivan pidä paikkaansa, koska hevosen itsensä tekemät kehon asentojen muutokset eivät välttämättä tapahdu silmänräpäyksessä, vaan ne saattavat viedä aikaa jopa sekunteja. Mikäli ratsastaja patistaa hevosta, voimistaa apujaan tms. peräjälkeen tulevat avut vain hidastavat hevosen mahdollisuutta reagoida apuun toivotulla tavalla. Se, että hevonen hidastaa vauhtia, on hyvä merkki, se kertoo yleensä siitä, että se on valmistautunut uuteen asentoon. Vasta kun takana on satoja toistoja, voidaan olettaa, että se pystyy ikäänkuin liukumaan asennosta toiseen täysin soljuvasti, rennosti ja pehmeästi.

Jotta neutraalin tuntuman löytäminen olisi ylipäätään mahdollista, ratsastajan on syytä olla valmis hyväksymään hevoselta asentoja, jotka eivät häntä siinä hetkessä ehkä miellytä. Pään ylös nostaminen, kaulan venyttäminen jne ovat luonnollisia tapoja hevoselle tasapainottaa itseään. Älä siis kiirehdi.

Se, että ohjien kerääminen tuntumalle aiheuttaa hevosessa reaktion, ei ole huono asia tai virhe. Se saattaa kertoa esim. siitä, että jo käsien liikuttaminen kohti ohjia saattaa olla ennakoiva vihje, josta hevonen tietää, että kohta ratsastaja kerää ohjat. Kannattaa siis opetella keräämään ohjat käteen usealla eri tavalla, samalla kun tekee hevosesta havaintoja.

Mikäli tuntumaharjoittelua tekee käynnissä, helpointa sen löytäminen on yleensä silloin, kun ensin pitkin ohjin kävellessä tarkkailee hevosen pään ja kaulan rentoa liikettä ja sitten ohjia lyhentäessä pyrkii myötäämään samaa liikettä, jotta hevonen ei törmää ohjaan liikuttaessaan päätä ja kaulaa. Mikäli reaktio kuitenkin tulee, on syytä palata alkuun. Haluan korostaa tässä vaiheessa sitä, että hevosen ei pidä tottua tai siedättyä ohjastuntumaan, vaan hevonen saa valita tuntuman. Kesken ratsastuksen on hyvä päästää ohjat useita kertoja pitkäksi ja kerätä ne uudelleen tuntumalle. Saatat nimittäin yllättyä, että se tuntuma, jolla hevonen haluaa liikkua, muuttuu hetkessä ja pitkin ratsastuksen aikaa.

Tuntumasta ärsykkeeseen

Me kaikki tiedämme, että hevonen tuntee kärpäsen laskeutuvan iholleen, yhtä lailla se varmasti tuntee pienimmänkin muutoksen ohjastuntumassa. Kun ratsastaja on löytänyt neutraalin tuntuman, johon hevonen ei reagoi, pienin mahdollinen ärsyke eli muutos ohjastuntumassa on toisen ohjan tuntuman löysääminen, jolloin hevonen yleensä asettuu löytääkseen tuntuman uudelleen. Tätä on syytä harjoitella alkuun paikoillaan seisten, koska jo esim. 1 cm:n käden työntäminnen eteenpäin, vaikuttaa hevosen tasapainoon merkittävästi. Ohjien tuntumalta poisheittäminen ei siis ole hevoselle palkinto, jos hevonen hyväksyy neutraalin tuntuman.

Tuntuma on palkkio

Kun neutraali tuntuma opetetaan tai paremminkin opitaan edellä kuvatulla tavalla, se on hevoselle yhtä kuin vapaat ohjat. Tällöin tuntumalla oleminen on hevoselle palkinto, johon palataan aina ohjalla/ohjilla aiheutetun ärsykkeen jälkeen. Suurimman työn tässä luonnollisesti tekee ratsastaja, koska käsien liikuttaminen ja hevosen pään/kaulan/kehon asentojen muutosten seuraaminen ei aina ole ihan helppoa. Mikäli ratsastaja kokee oman koordinatiokykynsä puutteelliseksi, kannattaa aloittaa paikoillaan seisten ja siirtyä käyntiin vasta, kun molemmat osapuolet ovat löytäneet yhteisen tuntuman.

Neutraalin tuntuman löytäminen on äärettömän arvokas ihan jo siitä syystä, että ainoastaan silloin, kun ratsastajan tuntuma ohjiin on täysin symmetrinen, on mahdollista käyttää apuja symmetrisesti. Jos vasen ohja painaa 100 grammaa ja oikea 150, hevosen kehoon kohdistuu epäsymmetriaa synnyttäviä jännitteitä, koska oikealla ohjalla tehdyt ohjasotteet ja pidätteet välittävät ristiriitaisia apuja suhteessa vasempaan ohjaan. Näiden korjaaminen millään muulla tavalla kuin säätämällä tuntuma symmetriseksi ei ole yhtä tehokasta. Kannattaa siis kuluttaa aikaa tuntuman etsimiseen, vaikka joka hetkessä, kun muutoin kävelisi vapain ohjin.




1 kommentti:

  1. HEI!
    Hyvä teksti. Olen samaa mieltä.
    Blogisi luettavuutta parantaisi värimaailman muuttaminen, musta-valkoinen yhdistelmä on erittäin hankalasti luettavissa ja rasittaa silmiä. Hieman pehmeämmät värit antaisivat miellyttävämmän lukukokemuksen.

    Hyvää kevään jatkoa!

    VastaaPoista