perjantai 13. kesäkuuta 2014

Lupa tulkita

Eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjolan viimeisin bloggaus herätti paljon ajatuksia, sekä keskustelua.
https://elainkoulutus.wordpress.com/2014/06/12/ajatus-pureskeltavaksi/

Jos aloitetaan ihan siitä, millaisia tulkintoja ihmiset tekevät seuratessaan hevosen käyttäytymistä ja olemista. Milloin se on arka, epävarma, huolestunut, rohkea, itsepäinen, kiltti, tuhma, kuuma, tottelematon, villi, orimainen, tammamainen jne... listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Ihmisellä itsellään tai ympäristön tarjoamilla resursseilla ja ärskykkeillä, puhumattakaan niiden puutteista ei ole mitään tekemistä itse hevosen kanssa. Ei tietenkään, se vaan on. Aivan kuten kouluttaminen on täysin yliarvostettua, kyllä se hevonen oppii ja osaa...
Itse tulkinnan tekemisessä ei varmastikaan ole mitään vikaa, mutta se, mitä sen jälkeen tapahtuu on toinen juttu.

"Mikään ei ole niin viisas kuin ihminen" ja jatkuu, mikään ei ole niin tapojensa orja kuin ihminen.

Ei ole kerran tai kaksi, kun olen tavannut ihmisiä hevosineen ja kuullut mitä uskomattomampia selityksiä ja ratkaisuja erilaisille ongelmille. Jotka siis ovat juuri seurausta erilaisten tulkintojen tekemisestä. Otetaanpas muutama esimerkki:

Hevonen hyppii pystyyn taluttausessa, koska SE HALUAA lyödä päänsä tallin tai tralerin kattoon. Ei hätiä mitiä - laitetaan sille loimivyö ja sivuohja riimusta, etujalkojen välistä vyöhön kiinni. Eipä hypi enää....

Tai entäpä ori, joka "herää" omaan oriuteensa kuin salama kirkkaalta taivaalta. (niin ei oikeasti käy), niin mitäpä jos vaikka alettaisiin eristämään sitä muista hevosista, niin mikään ei sitä sitten ärsytä. Se nimittäin vaan kettuilee aina nähdessään muita hevosia. Ainiin, ja tietysti se narun päässä hilluminen johtuu huonosta johtamisesta. Kurssille mars...Ruunaaminen ei ole mikään vaihetoehto. Sitäpaitsi - isäntä sanoi, että jos se saa pitää pallinsa, se on onnellinen myös yksin...

No sitten on ongelmahevonen, joka ei halua antaa kiinni. Paras ratkaisu on tietysti ajaa sitä takaa jotta se oppii, että jos ei anna kiinni, joutuu juoksemaan. Mielenkiintoinen ajatuksenjuoksu tässäkin, vai mitä?

Yksi parhaista on hevonen, joka ei suostu (huom. se ei siis yksinkertaisesti suostu) seisomaan paikoillaan, kun ratsastaja on nousemassa satulaan. Mitä nokkelin ratkaisu on sitoa hevonen kiinni selkäännousun ajaksi ja sitten päästää se irti. Luonnollisesti hevonen on todella rento ja yhteistyöhalukas tämän jälkeen...

Kaikille näille yhteistä on se, että ihminen tekee tulkintoja hevosen käytöksen suhteen ja pyrkii ratkaisemaan asian omalta kannaltaa yksinkertaisimmin. Entäpä jos tarjolla olisi vielä yksinkertaisempi ratkaisu, joka veisi yhtenä päivänä aikaa vaikkapa vartista puoleen tuntiin, kelpaisiko sellainen?
Ei muuten kelpaa, koska jos tulkinta on ihmiselle itselleen mieluinen, mikään muu tulkinta ei ole vaihtoehto.

Seuraavan kerran, kun mieleesi nousee tulkinta, pysähdy hetkeksi miettimään, voisiko kyse olla kuitenkin jostain muusta. Vaikka siitä, että hevonen ei voi osata enempää, kuin mitä sille on opetettu ja sen motivaatio kasvaa vain onnistumisia tekemällä. Positiivinen vahvistaminen ja johdonmukainen kouluttaminen ei ole huijaamista, vaikka se tekeekin monta asiaa hyvin helpoksi, tehokkaaksi ja toimivaksi.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti