Hevosten koulutukseen ja ratsastamiseen liittyy useita myyttejä. Ensimmäinen niistä on se, että ratsuttajan pitää olla rohkea ja omata hyvä tasapaino. Kilpailumenestys on myöskin plussaa. Mitä nopeammin tuloksia tulee, sen parempi ratsuttaja on. Toinen myytti liittyy siihen, että koska hevonen lähtökohtaisesti on aina ihmistä vastaan, koulutus- ja ratsutustilanteet ovat eräänlaista henkientaistoa, jossa ihmisen kuuluu selviytyä voittajana ja hevonen alistuu johtajalleen.
Jos asiaa tarkastellaan hevosen näkökulmasta, se kovin harvoin -oman käsitykseni mukaan- haluaa olla hankala tai uppiniskainen ja tottelematon. Johtajuusnäkökulma saattaa olla ihmiselle helpompi hahmottaa kuin asema, jossa ihminen omaa riittävät tietotaidot oppimisen lainalaisuuksista, ymmärtää miten hevonen oppii ja sen myötä pyrkii tekemään oppimistilanteen kullekin hevoselle mahdollisimman helpoksi. Se vaan ei oikein näytä mitenkään erityisen tehokkaalta, koska oppimistilanteet ovat rentoja ja rauhallisia, eikä satoja toistoja samasta harjoituksesta tarvitse tehdä. "Kerran vielä - kerran vielä.."
Kun hevosenomistaja sitten etsii itselleen sopivaa opettajaa/valmentajaa/ratsuttajaa on suureksi avuksi, jos hän on omien taitojensa ja tavoitteidensa kanssa sinut. Lisäksi oman hevosen taito- ja koulutustason ymmärtäminen helpottaa koko prosessia.
Hevosen ja ratsastajan väliseen menestykselliseen oppimiseen vaikuttaa moni asia, alkaen luonnollisesti hevosen lähtötasosta ja sen aiemmista kokemuksista suhteessaan ihmiseen. Toisekseen hevosen fyysiset ominaisuudet ovat merkittävässä roolissa, etenkin kun hevosta ratsutetaan kilparatsastustavotteisesti. Ei ole lainkaan harvinaista nähdä kouluradalla liikkuva hevonen, joka ehkä still-kuvassa näyttää olevan täydellisessä tasapainossa, mutta esimerkiksi sulkutaivutuksissa sen tasapaino heittelehtii puolelta toiselle. Tai hevonen liikkuu näennäisesti oikeassa muodossa, mutta sillä on suu auki joko koko ajan tai suuren osan aikaa. Onko opettaja/valmentaja/ratsuttajalla kykyä havainnoida tätä, ymmärtääkö hän mistä se johtuu ja osaako hän korjata ja kehittää hevosen fysiikkaa ja liikkumista hevoselle edullisella tavalla.
Edellämainittu esimerkki voi olla seurausta useasta eri asiasta, se voi johtua liian aikaisesta sivuttaisliikkeiden vaatimisesta, se voi johtua hevosen kasvuvaiheesta, ratsastajan epätasapainoisesta istunnasta tai vaikkapa siitä, että hevonen on jännittynyt. Tai yksinkertaisesti siitä, että ratsastaja vetää hevosta suusta, jolloin hän rajoittaa pään ja kaulan liikettä, jolloin hevonen kompensoi epätasapainoaan koko kehollaan. Lisäämällä vauhtia, pyytämällä jyrkempää taivutusta tai estämällä hevosta ilmaisemasta miltä siitä tuntuu hidastetaan kokonaisvaltaisesti sekä hevosen oppimisprosessia, että sen fyysistä kehitystä.
Kun hevonen on otettu kokonaisvaltaisesti huomioon, on vuorossa ratsastajan observointi. Huomioiden tekeminen alkaa siitä, millaisin sanoin ja termein hän kuvailee omaa hevostaan ja työskentelyään sen kanssa. Kuinka hän kohtaa hevosensa ja käsittelee sitä? Millainen suhde ratsastajalla on hevoseensa maastakäsin ja satulasta istuen? Kulkeeko informaatio molempiin suuntiin, eli onko ratsukon välillä olemassa oleva vuorovaikutus, vai viekö ratsastaja ja vikiseekö hevonen?
Edelleen on olemassa "ratsastuskoulukuntia", joissa uskotaan, että hevosen treenaamisen kuuluu olla verta, hikeä ja kyyneleitä ja että kaikki hevoset ovat alkuun jäykkiä. Tai että hevoshierojan tehtävänä on avata ratsastuksen jälkeiset lukot.
Onneksi yhä enemmän henkisen valmennuksen ja biomekaniikan tietämys lisääntyy, sekä eläinten oppimiseen liittyvä tietämys kasvaa. Tämän myötä on mahdollista päästää valmennukseen, jossa ratsukko huomioidaan kokonaisvaltaisesti ja mikäli valmentajalta puuttuu jonkin osaamisalueen palikka, hänellä on ammattitaitoa ja -ylpeyttä huomioida tämä ja ohjata ratsukko oikeaan suuntaan hakemaan eri asiantuntijatahoilta lisäapua. Valmentajalta vaaditaan ymmärrystä, asiantuntemusta, kokemusta, mutta myös rohkeutta pitää sekä hevosen, että ratsastajan puolta. Uskallusta ja rehellisyyttä myös sanoa ratsastajalle, että tämä asia on sinulle vielä liian vaikea tai että tuota asiaa teidän pitää harjoitella paljon enemmän ja ennenkaikkea, minä en tiedä kaikkea, mutta otetaan yhdessä selvää.
Ja ennenkaikkea, maailmassa on paljon muutakin kuin ratsastaminen, sitä ei pidä ottaa liian vakavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti