keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Kukkahattutäti, kettutyttö tai muuten vaan tyhmä

Hesy ry:n toissapäivänä julkaisema tiedote on saanut hevosihmiset jälleen takajaloilleen. Keskustelu pyörii pääosin kahden teeman ympärillä: ovatko tiedotteen allekirjoittaneet päteviä arvioimaan hevosen hyvinvointia ja mikä on heidän motiivinsa?

On mielenkiintoista huomata kuinka muuten ihan fiksuista ihmisistä tulee epäluuloisia ja muita ihmisiä aliarvioivia sen sijaan, että asiasta kyettäisiin keskustelemaan ilman sarvia ja hampaita. Jos kyseessä olisi vaikkapa humalassa ajaminen, ei kovinkaan moni ryhtyisi puolustelemaan oikeutusta moiselle kriminalisoidulle teolle. Mutta nyt kun kyseessä on tunteita ja intohimoa herättävä eläin, aihe herättää suuria tunteita ja puolustusreaktion.

Ehkä Suomi tosiaan on kuitenkin niin pieni maa ja hevospiirit niin pieniä, suoranaiseen henkilöpalvontaan keskittyneet, että minkäänlaista kritiikkiä ei saa KUKAAN antaa. Maastamme ei luultavasti löydy ihmistä, joka olisi pätevä arvioimaan esimerkiksi sitä, sattuuko hevosta raipalla lyöminen. Jotta asenteita voitaisiin muuttaa, täytyy tätäkin asiaa varmasti tutkia? Tarvitaan siis tieteellistä pohjaa sille, että jokin asia voidaan todeta hyödyttömäksi tai suorastaan vahingolliseksi.

Jo 70-luvulla saadessani ensimmäiset hevosystäväni, tallinpitäjä korosti, ettei tallissa saa koskaan juosta tai huutaa. Ja hevosia ei saa koskaan lyödä, koska ne ovat ystäviä. Hänen kasvattinsa eivät kyllä tallia maailmankartalle juosseet, lieneekö syynä pakottamisen puute vai muuten vain yleinen ystävällisyys ja hevosille lässyttäminen.

Tänä päivänä nettikeskustelupalstat ovat täynnään hevosongelmia ja niiden ratkaisuja. Pääosin ensimmäiset 10-20 neuvoa liittyvät paineen lisäämiseen, hevosen kurittamiseen ja pakottamiseen. Mihin ihmeeseen on jäänyt ymmärrys siitä, että hevosta pitää opettaa? Sitä pitää kouluttaa johdonmukaisesti siihen tehtävään, johon sitä aiotaan käyttää. Ikäänkuin hevonen olisi ihmisen vastustaja ja lähtökohtaisesti laiska, tottelematon ja kuriton. Kertooko tämä sitten väärään suuntaan kääntyneestä hevosjalostuksesta vaiko ihmisistä, jotka hevosten parissa harrastavat ja työskentelevät...

Hevonen on suuri ja voimakas eläin. Väkivaltaan liittyvissä keskusteluissa tuodaan useimmiten esiin se kortti, että kuriton hevonen on vaarallinen ja suojellakseen itseään ihminen joutuu joskus lyömään hevosta. Minä uskon, että tämä asenne kertoo hevoskulttuuristamme surullista tarinaa, jossa ihmiset eivät aidosti ymmärrä millaisen eläimen kanssa he ovat tekemisissä. Ja jos arjessa selviytyminen on todellakin niin haastavaa, kannattaisi ehkä miettiä,  mitä muita vaihtoehtoja on olemassa.
Tottelemattoman hevosen kohdalla rankaisu on laastaria vuotavalle haavalle. Hevosella on käytökseensä aina syy ja näiden syiden selvittäminen on pitkässä juoksussa tuloksellisempaa kuin pelkkä käytöksestä rankaisu.

Jotta tämä tärkeä keskustelu voisi olla millään muotoa hedelmällistä, olisi tärkeää tarttua asiaan sellaisena kuin se nykyhetkessä on. Ei kukaan varmasti halua päästää kaikkia Suomen hevosia vapaaksi luontoon tai estää niillä ajamista/ratsastamista. Mutta onko vaihtoehtoja ainoastaan kaksi? Joko niitä käytetään kuten halutaan, tai sitten kielletään hevostenpito kokonaan?

Meillä on maassamme paljon hevososaamista ja taitavia kouluttajia sekä kilparatsastajia. Mitä enemmän hevosen hyvinvointiin kiinnitetään huomiota, sitä paremmin jyvät erottuvat akanoista. Ja hyvinkohdellut hevoset muista hevosista.

Mitä tulee motiiveihin, on ällistyttävää kuvitella, että mitään muita motiiveja keskustelun herättämiseen voisi olla kuin rakkaus hevosiin ja usko, sekä luottamus yhdessä sovittuihin sääntöihin, sekä niiden noudattamiseen. Heitänkin pallon takaisin, mikä on tässä keskustelussa "vastustajien" motiivi ja miksi hevosen hyvinvointikeskustelu herättää aggressiota ja kanssaihmisten dissaamista?

1 kommentti:

  1. Suora lainaus tiedotteesta:
    "Hevosala kaipaa nyt perusteellista asennemuutosta. Ratsastuksen siistimisen täytyy lähteä jo ratsastuskouluista. Niiden olisi hyvä kitkeä opetuksestaan ajatusmallit, joilla hevosen väkivaltainen kohtelu oikeutetaan."

    Tästä tulee helposti kuva että tiedotteen kirjoittajan mielestä hevosalalla asennepuolella lähes kaikki on pielessä koska asennemuutoksen pitää olla perusteellinen. Samoin kirjoituksesta saa kuvan että kirjoittajan mielestä ratsastuskouluilla pääsääntöisesti opetetaan hevosen väkivaltaista kohtelua.

    Jos tiedotteeseen olisi kirjoitettu että meillä on maassamme paljon hevososaamista ja taitavia kouluttajia sekä kilparatsastajia (kuten ylempänä kirjoitit) mutta myös ylilyöntejä joista pitäisi eläinsuojelulain perusteella päästä eroon myös suhtautuminen tiedotteeseen olisi ehkä ollut erilainen. Tiedote oli joissain kohdissa ja varsinkin Hesarin juttu tiedotteesta niin hyökkäävä että oli aivan odotettavaa että puolustusreaktio on yhtä voimakas. Myös sillä miten asioista kirjoittaa on merkitystä, ei vain sillä mistä kirjoittaa.

    Ei hevosten hyvinvoinnista puhuminen herätä aggressioita. Suurin osa harrastajista ja kilpailijoista on samaa mieltä. Älytön raipalla hakkaaminen ja kannuksilla potkiminen pitäisi kieltää ja kieltoa pitää valvoa paremmin esim. kisoissa. Kärjistäminen ja hyökkääminen jotakin ryhmää (ratsastuskoulut, kilparatsastajat jne.) vastaan on se asia joka niitä aggressioita herättää.

    VastaaPoista