lauantai 25. helmikuuta 2012

Rohkea vai tyhmä?

Jokainen pitkään hevosten parissa työskennellyt on satuttanut itseään, tavalla tai toisella. Kun parikymmentä vuotta sitten mursin luitani, tiesin että kyse oli siitä että nahkasaappaiden pohjassa oli lunta tai että joku yllätti minut ja hevoseni maastossa. Aloitettuani hevosalalla työskentelyn 90-luvun alussa, olen laskelmieni mukaan ollut sairaalassa kuusi kertaa. Ei siis kannata pudota, jos joka putoaminen johtaa ortopedin käsiin....

Viimeksi putosin kolmisen vuotta sitten. Se oli muuten ensimmäinen kerta, kun vahinko sattui ratsutettavan hevosen kanssa. Vaikka takana oli satoja sisäänratsastettuja hevosia, tammoja, ruunia, hurjaakin hurjempia oreja joukossa myös, vahinko ei ollut koskaan lähelläkään. Uskon tämän pääosin johtuvan siitä, että niin pitkään kun oma nöyryys ja kunnioitus hevosta kohtaan on terveellä tasolla, ihminen käyttää omaa arvostelukykyään siinä määrin, että muistaa oman kuolevaisuutensa, eikä yliarvioi omia kykyjään. Tottahan toki, hevosen koulutuksestaan oppima ja ymmärtämä auttaa satulassa pysymiseen myös  =).

Vanha sanonta kuuluu: ylpeys käy lankeemukseen edellä. Ihan kuten tässä viimeiseen sairaslomalle johtaneessa tilanteessa kävi. Kyse ei ollut siitä, että olisin ollut liian rohkea tai yltiöpäinen, vaan siitä tyhmyydestä, että luotin siihen, ettei mitään satu. Kun ei eilenkään. Vaikka todellisuudessa, näin jälkikäteen, kaikki katastrofin merkit olisi ollut luettavissa.

Oma teesini tähän liittyen on: mitään asiaa ei ole pakko tehdä tänään ja hevosen ei ole pakko tehdä mitään, ikinä.

1 kommentti:

  1. Miyamoto Musashi, Japanin kuuluisin samurai, kehitti aikoinaan säännöt joiden avulla pysyy hengissä pidempään. Nämä samat säännöt sopivat hyvin myös siihen miten hevosten kanssa sattuu vähemmän haavereita.

    1.Ajattele rehellisesti.
    Ihmisellä pitää olla rehellinen kuva itsestään, taidoistaan, toimintansa motiiveista, hevosesta ja olosuhteista.

    2.Tie on harjoittelemista.
    Asiat oppii tekemään vain harjoittelemalla. Sama koskee sekä ihmistä että hevosta. Sekä ajattelutapaa että tekniikkaa. Mitään oikoteitä ei ole.

    3.Perehdy kaikkiin taitoihin.
    Mitä enemmän on työkaluja, sitä helpompi on löytää se parhaiten tilanteeseen soveltuva. Siksi mistään tyylisuunnasta ei kannata tehdä itselleen uskontoa.

    4.Tunne kaikkien ammattien Tiet.
    Kaikki ketkä ovat tai ovat joskus olleet tekemisissä hevosen kanssa ovat vaikuttaneet siihen millainen se on.

    5.Erota maallisten asiain hyöty ja tappio.
    Kuinka paljon kannattaa ottaa riskejä sen takia mitä muut (esim.yleisö demossa) ajattelee. Kumpi on tärkeämpää: olla uskottava yleisön vai hevosen silmissä. Joskus kannattaa antaa periksi vaikka oma maine vähän kärsisikin.

    6.Kehitä vaistomaista arviointia ja kaiken ymmärtämistä.
    Hevonen toimii reaktiivisesti. Jos ihminen ajattelee hän on auttamattomasti myöhässä. Pitää opetella ajattelemaan yhtä reaktiivisesti kun hevonen. Mitä paremmin ymmärtää hevosta, sitä helpompi on löytää vaistomaisesti oikeat ratkaisut.

    7.Havaitse näkymättömät.
    Ympäristössä tapahtuu koko ajan asioita joita ei näe. Jos itse on kentällä ja viereisellä laitumella hevoset alkavat kyttäämään jotakin, siellä voi olla asia joka vaikuttaa myös kentällä olevaan hevoseen.

    8.Kiinnitä huomiota myös pikkuseikkoihin.
    Hevonen kertoo koko ajan asioita pienillä eleillä. Yleensä nämä merkit olisi voinut nähdä paljon ennen kun mitään tapahtui jos ihminen olisi osannut lukea niitä.

    9.Älä tee mitään turhaa.
    Hevonen on yksinkertaisesti ajatteleva eläin. Kun asiat pitää yksinkertaisina kommunikointi sujuu yleensä paremmin. Loppujenlopuksi kyse on aina vain ihmisen ja hevosen välisestä kommunikoinnista ja sen sujuvuudesta.

    Kun nämä asiat oppii elämä hevosten kanssa on turvallisempaa. Eikä Miyamoto Musashiltakaan mennyt näiden asioiden oppimiseen kun 50 vuotta :-)

    VastaaPoista