Katse peiliin tai jotain...

Hevoseni syö analysoitua heinää ja sen mukaan olen myös valinnut myös yhteensopivan täysrehun. Pussista x se saa lisäravinnetta y ja tuubista b tarpeellisen hivenaineen c. Kengittäjä ja hieroja ovat maamme parhaita, valmentajasta puhumattakaan.

Tallilla matkassa kulkeva koirani barffaa, eli syö raakaravintoa. Lisäksi se saa omega-tabuja ja kalkkia, ihan siltä varalta, ettei se saisi luista ja rustoista riitävästi tarvitsemiaan kivennäisiä ja vitamiineja.
Koira luonnollisesti ulkoilee kanssani sekä tallireissut, että myöskin muutoin virikkeitä täynnä olevalla omalla pihallaan. Kotonakin meillä löytyy jos jonkinmoista leikkikalua ja puuhaa niiksi pariksi tunniksi, jotka se joutuu olemaan ilman minua.

Hevoseni kanssa treenaamme parhaillaan vaativaa kouluratsastusta ja sen tahdissa on parantamisen varaa. Valmentaja juuri antoikin vinkin uudelle hevosfyssarille, joka voisi tulla aukomaan lukkiutuneita lapoja ja toivottavasti auttaisi myös ongelmassa, joka liittyy siihen, ettei hevoseni halua siihen koskettavan juuri lainkaan.

Huoh... pitkä päivä ja viikko on takana, olen ollut töissä päivittäin sen vaaditut kahdeksan tuntia, ajanut  joka ilta kiireessä tallille valkkuihin, hoitamaan hevoseni jalat ja puurot valmiiksi. Nakkaan muksut hampparibaarille hoitamaan keskenään iltaruokailunsa ja lupaan heille vitoset per naama aamupalaksi. Nyt kun vielä jaksan pikaisesti piipahtaa kauppaan hakemaan parit mikrosafkat ja pussillisen sipsejä, niin pääsen heittäytymään soffalle. Viimeinkin.

 Niskaa kolottaa ja koko viikon ajan huonosti nukutut yöunet painavat päälle. Pitsa mikroon ja sidukka lasiin. Kyllä tämä tästä.... Huomenna taas lähden tallille voimaantumaan =)

Palikka kerrallaan osa 2.

Haluan muistuttaa teitä rakkaat lukijat, että nämä videopätkät eivät kerro koko totuutta oikeastaan mistään. Ne sisältävät realistista materiaalia siitä, millaista hevosen ratsukouluttaminen voi olla ja miltä se saattaa joskus näyttää.

Minulle tärkeintä koko koulutusskaalassa on se, että hevonen tulee voida luottaa ratsastajaansa. Luottamus taas syntyy siitä, että jos jokin asia tuottaa hevosen vähäistäkin hankaluutta, hevosen on lupa ilmaista ja samaan aikaan sille tarjotaan mahdollisuus löytää itse takaisin mukavuusalueelleen. Täysin kokemattoman hevosen kanssa tämä on tietysti erilainen polultaan, koska se toivottavasti ei ole vielä oppinut mitään kannattamatonta...

Tässä palikoiden toisessa osassa käydään läpi seuraavia kysymyksiä:

-Kun ratsastajalla on jo olemassa merkkikieli, jolla hän pyytää hevosta optimaaliseen asentoon, milloin hän käyttää apujaan, mistä hetkestä ja miten hevosta palkitaan?

-Millä tavoin hevonen ilmentää epätasapainoaan ja mitkä sen kehon muutokset tarvitsevat ratsastajat korjausta ja mitkä taas eivät?

Toiset palikat:

Kyseisellä videolla ei näy, kuinka jo kuukautta aiemmin kyseiselle hevoselle opetettiin ohjastuntuma ja siitä seuraava myötäys. Riittävän toistomäärän jälkeen on hyvin tärkeää antaa hevosen itsensä myös tunnustella tuntumaa ja sen muutoksia.  Ratsastajan tekemä myötäys on käytännössä liikkeen mukana menemistä ja ohjastuntuman pehmenemistä, ei suinkaan ohjien poisheittämistä, jonka seurauksena hevonen joutuisi yhä enempi pois tasapainosta.

Tähän väliin haluan muistuttaa, että kaikenlainen eri askellajeissa liikkuminen erilaisilla alustoilla kehittävät hevosen tasapainoa. Silloin kun halutaan hevosen työskentelevän symmetrisesti suorilla ja kaarevilla urilla, tarvitaan myös työskentelyä niillä. Mikäli ratsastaja joutuu toistuvasti auttamaan hevosta tasapainoon, systeemissä on jotakin vialla. Hevonen pyrkii pääsääntöisesti välttämään epätasapainosta johtuvaa joko liikkeen kiihtymistä tai hidastamista.

https://www.youtube.com/watch?v=gO2HX3dft8k

Kyseisellä videolla hevonen ei pyri enää yhtä voimakkaasti kuin aiemmin välttämään ohjastuntumaa kuolaimen taaksen, mutta sen sijaan se nostelee päätään ylös, taivuttaa itseään kaulasta (joka yleisesti liittyy juuri kuolaimen takana ratsastukseen, koska asettuminen pään ja kaulan liittymästä on erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta) ja siirtelee vuoroin etu- ja takaosaansa.

Tässä vaiheessa ratsastajan kärsivällisyys on kaiken a ja o. Jotta oikeasta asennosta saataisiin riittävästi toistoja, on syytä priorisoida jälleen ne asiat, joihin keskitytään. Tällä toisella kerralla ne olivat ohjastuntuman lisäksi asetuksen harjoittelu, sekä liikkeen päällä pysyminen. Videon loppupuolella näkyy hetkiä, jossa hevonen ei enää lisää vauhtia etupainoisuuden vuoksi, vaan sen tahti ja tempo hidastuvat selkeästi ja hevonen jää odottamaan ratsastajaa.

Vinkki: Yhden ratsastuskerran aikana voit tehdä satoja, tuhansia toistoja, kun säilytät kriteerin riittävän matalalla.

Löydätkö sinä ne hetket, jolloin hevosen keho ja mieli myötäävät?

Palikka kerrallaan osa 1.

Monesti opetusta seuratessa saattaa vaikuttaa siltä, että toiminnassa ei ole järjenhäivääkään.  Tai, että työskentely ei näytä siltä, miltä hyvän ratsastuksen pitäisi näyttää. Saatuani luvan Katri Remekseltä, päädyin hieman avaamaan meidän yhteisiä treenejämme, joissa tavoitteena on rakentaa hevosen tasapainoa palikka kerrallaan.  Allaolevissa videopätkissä tapahtuu paljon oppimista, niin hevosella kuin ratsastajalla, mutta matka täydelliseen tasapainoon on vasta alussa, joten olkaa hyvät lukijat kärsivällisiä ja malttakaa mielenne, tulevaisuudessa Katri toivottavasti jakaa julkisesti lisää hänen matkaansa näiden kahden upean tamman kanssa.

Ihan alkuun linkki Katrin ja hänen 5-vuotiaan tammansa ensimmäisiin treeneihin joulukuussa. Tässä vaiheessa vajaan vuoden sairaslomalla ollut tamma on vasta päässyt liikkumaan ratsastajan kanssa. Se on hyvin etupainoinen, epätasapainossa ja pyrkii välttämättään kuolaintuntumaa pakenemalla kuolaimen taakse.

Ensimmäiset kysymykset:
-Miksi hevonen välttää kuolaintuntumaa?
-Mistä epätasapaino johtuu?
-Kuinka hevonen korjaa epätasapainoaan?
-Miten ratsastaja pystyy vaikuttamaan hevoseen?

Ensimmäiset palikat:

-Ohjastuntuma ja sen säilyttäminen on ratsastajan vastuulla.
-Ratsastajan tehtävänä on tehdä havaintoja hevosen liikkeessä ja asennossa, kun haluttu tuntuma on saavutettu.
-Kun hevonen on oikeassa asennossa ja se hyväksyy ohjastuntuman, annetaan sen lisätä vauhtia niin halutessaan.
-Kun hevonen menettää tasapainonsa tai se välttää ohjastuntumaa, hidastetaan vauhtia.
-Ratsastajan tärkein tehtävä on pysyä rauhallisena ja antaa hevoselle sen tarvitsema aika, jotta se saa kasattua oman kehonsa takaisin tasapainoon.

https://www.youtube.com/watch?v=jzMjgl9rN8w

Alkuun on tärkeintä löytää yhteinen kontakti ja vuorovaikutus, jolloin hevonen hyväksyy ratsastajan vaikuttamisen. Tämän saavuttaminen kestää aikaa x ja matkalla hevonen ei tietenkään ole koko ajan optimaalisessa asennossa tai askellajissa. Oleellista kuitenkin on se, että ratsastajalla itsellänä on käsitys siitä, miltä hän haluaa hevosensa tuntuvan ja miten hän haluaa sen liikkuvan. Näistä hetkistä pyritään palkitsemaan. Ei toivotusta ei seuraa mitään reaktiota ratsastajan taholta. Ainoa palikka on säilyttää ohjastuntuma silloin, kun hevonen vielä etsii asentoa, jossa sen olisi parasta olla. Tämä asento luonnollisesti vaihtelee ja siihen vaikuttaa moni seikka. Tässä ensimmäisessä videossa tärkein palikka on ohjastuntuma, sen hyväksymisestä palkitseminen ja ohjastuntuman säilyttäminen.

Vinkki: Ei toivottua liikkumista ei kannata harjoitella, joten aina kun hevonen menettää tasapainonsa, hidastetaan vauhtia ja odotetaan, kunnes se jälleen löytyy.

Löydätkö sinä  palkitsemishetket?

Uusi vuosi, uusi mahdollisuus

Taakse jäänyt vuosi 2013 sisälsi paljon muutoksia ja antoi samaan aikaan ajattelemisen aihetta.

Päällimäiseksi jäivät rakkaan Napanteri-ruunan menetys elokuussa, opettavainen ja tunteita täynnä oleva EM-kisamatka Jaanan Kivimäen tiimissä, sekä Tunne Hevonen -lehden päättyminen. Edellämainittujen lisäksi vuosi piti sisällään hienoja kohtaamisia ihmisten ja hevosten kanssa. Paljon itsetutkiskelua ja siihen liittyvää kritiikkiä, sekä valintojen tekoa. Näiden tiimoilta päätin hakea Srl:n I-tason valmentajakoulutukseen, joka ensimmäiseltä jaksoltaan ylitti kaikki odotukset. Sekä koulutuksen, että työmäärän puolesta. Erityiskiitos kurssikavereiden tsemppauksesta - Kiitos! 

Vuoden pääteeksi "maailmannavassa" asuva Katri starttasi valmennusrinkiä Mikkelin seudulle, kiitos myös tästä mahdollisuudesta.

Vuosi 2014 käynnistyy suurin odotuksin ja täynnä intoa. 

Kevättalven arkipäivät kuluvat Jaanan ja Team Kivimäen hevosten kanssa treenaamisesta, viikonloput maakunnissa valmentamisesta, sekä omista opiskeluista. Vuoden 2013 oppineena haluan kannustaa sekä valmentajia/opettajia, että valmennettavia/oppilaita säännölliseen, johdonmukaiseen treenaamiseen ja itsenäiseen harjoitteluun. Kukaan valmentaja/opettaja ei itsessään ole guru, sen enempää kuin kukaan lahjakkuus edisty harjoittelematta.  Tavoitteellinen harjoittelu tuottaa aina tulosta. Lahjakkuus vain saattaa helpottaa tiettyjä vaiheita.

Laadittuani muutaman valmennussuunnitelman tälle vuodelle, ajattelin nostaa niistä pääpiirteitä esiin myös tässä blogissa. Tammikuun teemana on rentous.

Rentous

Ratsukon rentous edellyttää vuorovaikutusta, yhteistä merkkikieltä, sekä sopivalle tasolle asetettuja harjoituksia.  Liian vaativat tehtävät saavat aikaan jännityssä molemmissa, - niin hevosessa, kuin ratsastajassa.  Mikäli ratsastuksessa käytetyt avut eivät ole molemmille selkeät, seurauksena on usein ratsastajan apujen voimistuminen, joka taasen aikaansaa jännitystä molemmissa. Vuorovaikutuksesta ensisijainen vastuu on ratsastajalla, koska hän on päättänyt nousta ratsunsa selkään. Tämän vastuun hyväksyttyään ratsastajan on mahdollista vaikuttaa vuorovaikutustilanteisiin AINA, kun hän havaitsee siinä muutoksen.  

Mikään tila ei ole muuttumaton, ei myöskään ratsastajan ja hevosen välillä. Edelleen, ratsastajan vastuulla on säilyttää hevoselle sopiva ohjastuntuma, sekä opettaa hevonen ymmärtämään käyttämiään apuja. Mikäli hevonen vastustaa, ratsastajan tulee ensimmäisenä tarkistaa apujen selkeus, voimakkuus ja molempien asenne ja mielentila. Jännittynyt ratsukko ei nauti työskentelystään.

Vain rento hevonen vastaa hienovaraisiin, mutta selkeisiin apuihin, kykenee reagoimaan yksilölle tyypisellä nopeudella, sekä säilyttää tasapainonsa muuttuvilla urilla ja askelljeissa. 

Rentouden tarkkailua:

-myötääkö hevonen symmetrisesti molemmille ohjille asetettaessa - vasemmalle ja oikealle

-ratsastajan myödätessä ohjilla, myötääkö hevonen

- hyväksyykö hevonen ohjastuntuman, jääkö se psyähdyksessä levollisesti seisomaan paikoilleen - ohjat tuntumalla

-lisääkö hevonen aktiivisuuttaan/askelpituuttaan, tempoaan suhteessa käytettyy apuun

Harmaudesta ja lumettomuudesta huolimatta innokkaita vuoden ensimmäisiä treenejä!